Shonda Rhimes ja Anna Delvey

Varmoja varhaiskeski-iän merkkejä? Alat kesällä tilata roséta (miksi muka valkkari tai punkku ei yhtäkkiä kelpaa?!); alat tunnistaa kosmetiikkamerkkejä nimeltä, siksi että kokeilet erilaisia IKÄÄNTYVÄN IHON tuotteita; olet ainakin kerran kokeillut jotakin nuorison villitystä (tubettajien videoiden katselua; choker-korua; farkkuja, joiden revityt reiät ovat puhelinluettelon kokoisia) ja toistellut ”Mä en vaan tajua tätä”

JA

joku suosikkiohjelmasi on Shonda Rhimesin tekemä.

tooold

Mulle itselleni kovin on ollut Scandal, mutta Grey’s Anatomy tulee hyvänä kakkosena ja kyllä mä bingeasin myös ekan tuotantokauden How to Get Away With Murderia.

handled

Yksi kuuma uutinen TV-alalla viime vuonna oli, että Shonda Rhimes teki eksklusiivisen diilin Netflixin kanssa. Tämä tarkoittaa, että jatkossa hän kehittää ja tuottaa sarjoja yksinoikeudella ensisijaisesti Netflixille, tietyn vuosimäärän ajan. Amerikkalaisella ABC-kanavalla jatkavat nuo yllämainitut, sekä Grey’s Anatomy –sarjan spin off Station 19 ja lakisarja For The People.

Tänään uutisoitiin Shondalandin (Shonda Rhimesin tuotantoyhtiö) ensimmäinen kehityshanke Netflixille. Shonda on saanut oikeudet viime kuussa suurta huomiota herättäneeseen tarinaan Anna Delveysta. Artikkeli on pitkä, mutta kehotan lukemaan. Shonda toki suorastaan kakkii kultaa (sen ohjelmat on lähes poikkeuksetta hittejä) mutta tämä tarina on mieletön jo itsessään. Anna Delvey oli upporikas ja persoonallinen it-girl New Yorkissa – kunnes ei ollutkaan. En spoilaa enempää (tarinan alku ja loppu löytyvät tuolta The Cutin artikkelista), mutta jään todellakin odottamaan, että tää ilmestyy Netflixiin.

wine

Meal prepping ja tehokkaat ihmiset

Minä olen hyvin kiinnostunut tehokkaiden ihmisten työtavoista. Ihmettelen aina, miten jotkut ihmiset pyörittävät yritystä, bloggaavat, harrastavat, seurustelevat, kasvattavat lapsia, viettävät romanttisia lomia, kirjoittavat kirjan ja ehkä väitöskirjan sekä juoksevat maratoneja ja ehtivät silti bingekatsoa Netflixiä. Ja haluan olla nämä ihmiset.

Luen siis kaikki artikkelit ja lehdet, joiden otsikot lupailevat pääsyä tehoihmisten salaisuuksiin ja keinovalikoimaan. Kuten tämä: eräs kahdeksankymppinen monimiljonääri yritysjohtaja hoiti sähköpostiaan niin, että mikäli meili ei aiheuttanut toimenpiteitä, niin hän deletoi sen heti. Valtaosaan meileistä hän vastasi lyhyesti (vaikka vain yhdellä sanalla), koska silloin hän saattoi löytää mitä tahansa sent-boxistaan hakemalla oikealla hakusanalla. SEN JÄLKEEN HÄN DELETOI SEN ALKUPERÄISEN SAADUN MEILIN. Ajatus siitä, että vaan deletoisi kaiken, antaa mulle fyysisiä mielihyvänväristyksiä.

Toinen yritysjohtaja, nuori nainen joka veti omaa startup –yritystään, söi joka päivä täsmälleen saman lounaan ja aina työpöytänsä äärellä. Se, että joka päivää tuhlaa aikaa ja energiaa siihen, missä syödään, mitä syödään, kuka lähtee mukaan jne oli hänen mielestään hyödytöntä. Tai ehkä ei hyödytöntä, mutta se ei ollut tarvehierarkiassa tarpeeksi tärkeä asia johon tuhlata rajallista ajatus- ja päätöskapasiteettia. Tätä samaa ideologiaa noudatti Steve Jobs pukeutumalla joka päivä samoihin vaatteisiin (tai siis kai hän vaihtoi sitä itse vaatetta, mutta hänellä roikkui valtava kasa identtisiä vaatteita kaapissa. Mä toivon). Myös Antti Holma (ei yritysjohtaja, mutta muuten kyllä nero) syö joka päivä samaa ruokaa, koska ”kauppaan pitää mennä autopilotti päällä”. YAS QUEEN! Just niin!

FrenchWickedBillygoat-size_restricted

Mä käytän NIIN paljon aikaa ja ahdistusta siihen, että hädissäni ja nälissäni mietin toppatakissa heviosastolla, että mitä tänään syötäisiin ja tuskanhiki valuu samalla kun yritän epätoivoisena googlailla ”helppo, terveellinen arkiruoka”. Mulle sopisi erittäin hyvin syödä täsmälleen samaa asiaa joka päivä (tonnikalaa auringonkukkaöljyssä ja wokkikasviksia), mutta taloudessa asuva lapsi-ihminen ei tällaiseen suostu (kuulemma edes vaikka ruoka olisi pizza tai mac and cheese).

 

Olen skarpannut viime viikkoina, ja alkanut niin sanotusti meal preppaamaan. Sunnuntaina siis saatan peräti tehdä valmiiksi pakkaseen tai jääkaappiin ruokia, tai vähintäänkin suunnitella jokaisen illan ruoat ja ostaa tarvikkeet jääkaappiin. Olen siis eliminoinut arjen ruokakauppakäynnit pl. maito- tai hedelmävarastojen täydentämiset, ja sehän on tehnyt musta suorastaan mukavamman ihmisen. Ei tää nyt vielä väitöskirjan tai maratonin tai ees Good Wifen viimeisen tuotantokauden mentävää aukkoa mun arjessa ole tehnyt, mutta TÄÄ ON ALKU!

Meilihelvetti

Minä. Vihaan. Sähköpostia.

No oikeasti en ehkä VIHAA sähköpostia, koska siinä on paljon hyviä puolia, mutta kyllä mä vähintään kerran/pari päivässä puin nyrkkiä taivasta kohti ja ulvon EEEEEEEEIIIIIII ÄLKÄÄ LÄHETTÄKÖ MULLE ENEMPÄÄ SÄHKÖPOSTEJA!!!!

make-it-stop

Sähköpostin kanssa kamppaileminen on työelämän laihduttamista. Inboxin laihduttaminen on ihan yhtä vaikeaa kuin läskinkin. Inboxin, tai painon, hallintaan saaminen vaatii täydellistä elämänmuutosta, ja uutta elämäntapaa täytyy olla valmis noudattamaan joka ikinen päivä. Voit silloin tällöin sallia itsellesi repsahduksia, mutta mikäli repsahduksia tulee liian usein, lihoaa inbox nopeasti takaisin vanhoihin mittoihinsa. Tiukalla kuurilla inbox on mahdollista saada nollaan, mutta tavoitteen säilyttäminen on vaikeampaa kuin siihen pääseminen.

Oma tavoitteeni on viime vuosina ollut, että sähköpostissani on nolla viestiä kun lähden viikonlopun viettoon. Inbox on henkinen to do –lista, riippumatta siitä oletko määrätietoisesti päättänyt ajatella sitä sellaisena. Sekava, meilejä pursuava inbox aiheuttaa kaaosta elämässä ja työssä, ja luo jatkuvan riittämättömyyden tunteen.

notgoodenough

Tässä kuitenkin muutama helppo vinkki, jotka kannattaa implementoida välittömästi:

1) Ota heti pois käytöstä se pieni ikkuna joka pompahtaa ruudullesi kun uusi meili tipahtaa postilaatikkoosi. Se keskeyttää yleensä flown kuin flown, ja keskitys herpaantuu. Katso meilit sitten kun siihen on sopiva hetki. Ja älä hyvä ihminen vain pidä niitä puhelimen meilikilahduksia päällä!

2) Opi rakastamaan delete-nappia. Jätämme usein inboxiin roikkumaan meilejä keskeneräisistä asioista. Hoida viesti heti, ja ellei se vaadi toimenpiteitä, niin arkistoi tai deletoi se välittömästi. Saan pientä nautintoa joka ikinen kerta kuin poistan viestin.

3) Kun lähetän sähköpostia, joka ei ole kiireellinen tai joka on äärettömän kiireellinen, kirjoitan sen usein jo sähköpostin aihe-kenttään. Teet pienen palveluksen kollegoillesi, kun priorisoit heidän puolestaan.

jobdone

Mä ostin aikoinaan Sampo Sammaliston Viisaampa työtä –kirjan. Siellä on lisää konkreettisia kikkoja, jotka helpottavat sähköpostielämää. Joudun ottamaan kirjan kauniiseen käteen, ja tekemään noi taas, koska sähköpostiläski on taas saanut elämäni hallintaansa. Time to take back control.

Lottovoittaja

Olen avoimen kateellinen Eurojackpotin 87 miljoonaan euron potin voittajalle. Minä nyt vaan olen valinnut ammatillisesti polun, jolla saa kohtuullista palkkaa, mutta ei rikastu naurettavan ökyäveriääksi ikinä (mikä on harmillista, koska uskon että ökyäveriys sopisi minulle), joten ainoa mahdollisuuteeni rikastua on lotota (ja siis VOITTAA lotossa. Mitä ei nyt tapahtunut. VIELÄKÄÄN. Perkele).

Mutta hätä ei olekaan tämän näköinen! Kävin läpi roskapostilaatikkoni! Siellä oli 113 sähköpostia, joista onneksi 9 olikin RAHALÄHETYKSIÄ! Tai ei ehkä ”lähetyksiä” varsinaisesti, mutta erilaisia testamentteja ja muita stipendejä. Laskin että yhteensä minulle on tulossa 129,95 miljoonaa dollaria, joka on HUOMATTAVASTI enemmän kuin Eurojackpot. SCORE!

Ja näiden on PAKKO olla totta, koska he viittaavat lakeihin, jotka ihan salettiin ovat oikeita. Esimerkiksi Bank of America Corporation vetoaa HFTRA asetukseen, joka luonnollisesti koostuu sanoista Huge Funds Transfer Regulation. HUGE Funds! Absolutely huge! Huuuuuge! Yuuuuuge! (tätä pitää toistella Trump-äänellä).

SPAM abbreviations

Ensimmäinen potti, kolmetoista miljoonaa ja risat (ELI 18,7 miljoonaa dollaria!) on tulossa Norsunluurannikolta.

SPAM numerot ei täsmää

YK puolestaan vähän sniiduilee muihin verrattuna, sillä heiltä on minulle rahaa tulossa vain 650 000 dollaria. Toisaalta YK on lähettämässä minulle myös Federal Reserve Bankin kautta 28 miljoonaa, joten ehkä toi eka pikkusumma ei sillai haittaa. Pikkuruinen palvelumaksu pitää vaan ensin maksaa. Lähettivät myös nämä jumalalliset maksutiedot. Kohta raha liikkuu!

SPAM payment information

IMF suoraan haluaa lähettää mulle 3,7 miljoonaa dollaria, ja sitten he haluavat lähettää myös Central Bank Beninin ja World Bank of Switzerlandin kautta 15,8 miljoonaa. Mr. David Michael haluaa lähettää minulle Bank of African kautta 5,5 miljoonaa. DHL taas toimittaa mulle kotiin automaattikortin, johon on ladattu 5,5 miljoonaa dollaria.

Kaikista koskettavin ja läheisin minulle on varmaan yhden insinöörin, herra Muellerin perikunnan vetoomus. Insinööri Muellerin poismeno on surullista senkin takia että jos ei löydy ketään ottamaan hänen rahojaan (15,6 miljoonaa dollaria), niin ne menevät öljy- ja porausyhtiöille! Neuvokas pankkiiri on kuitenkin päätellyt että internetistä voisi löytyä saman nimisiä ihmisiä kuin insinööri Mueller. Joku heistä voisi olla hänen sukulaisensa! Ja onneksi silloin löytyi Lotta Backlund, jolla selkeästi on sama sukunimi kuin insinööri Muellerilla! Hurraa!

SPAM Mueller

Ensitöikseni ostan ehkä jonkun arvonimen. Nähään.

Terveisin

Kauppaneuvos Backlund

Elämänviisasteluja

Olen tullut siihen ikään, että olen ryhtynyt kirjoittamaan ylös elämänviisauksia. Tai oikeammin, olen tullut siihen ikään, että olen ehtinyt mokata niin monta kertaa eri tavoin, että olen voinut niistä päätellä opetuksia. Kirjan nimeksi voisi tulla Elämänviisasteluja.

quote strumpis

Harkitsen siis vakavasti aforismikirjan kirjoittamista. Nämä kaikenmaailman paulocoelhot ja harukimurakamit saavat kyytiä ärsyttävien pseudosyvällisyyksiensä kanssa, kunhan saan yksiin kansiin omat syvälliset ajatukseni ja havaintoni.

quote falafel

Luonnollisesti ihminen havainnoi aika paljon sen hetkisestä elämäntilanteestaan ja ympäristöstään, jonka takia aforismeja ei (vielä!) ole kerääntynyt vaikkapa rauhanneuvottelemisesta, kärsivällisyydestä tai säästeliäästi elämisestä. Sen sijaan niitä on jo jonkun verran ruuhkavuosista.

ruuhkavuodet lapsia katoaaruuhkavuodet risteilyruuhkavuodet tanssilattiaruuhkavuodet valkeakoski

Niin että enköhän rupea laittelemaan kustantamoille pitchiä menemään!

Olet mitä juot

Muistatteko sen ”Olet mitä syöt” –ohjelman? Siinä häijy ravintoterapeutti tuli ja latasi kaiken viikon aikana syömäsi pöydälle ja sitten kauhisteltiin. Mä käyn kaksi kertaa vuodessa Cannesissa työmatkalla, ja kotiinlähdön aamuna pitäisi mun mielestä tehdä ”Olet mitä juot” –performanssi, jossa se kaikki skumppa ja rosé ja GT pantaisiin riviin pöydälle. Sitten voitaisiin havainnollistamiseksi myös kasata siitä kertynyt sokeri konkreettiseksi sokerikasaksi ja näyttää kuvia pulimummoista.

That said, vaikka näin tehtäisiin, menisi seuraava Cannes-matka epäilemättä ihan samalla tavalla kuin kaikki edellisetkin.

Tämä oli 11:a kertani Cannesissa. Lämmöllä muistelen niitä ensimmäisiä kertoja, kun naivisti ja optimistisesti vielä pakkasin lenkkarit ja juoksuvermeet mukaan. Nyt olen toki paljon kokeneempi ja tiedän että 2,5 tunnin yöunien jälkeen juoksen korkeintaan rantabulevardin pätkän kämpiltä messukeskukselle, koska päätin torkuttaa vartin lisää ja aamun ensimmäinen tapaamiseni alkaa neljän minuutin päästä.

Ennen Cannesia olin Lontoossa ja sitä ennen Los Angelesissa, joten normaalia rytmiä olen elänyt viimeisen kuukauden aikana vain satunnaisesti. Nyt olen kuitenkin palannut kotimaahan ja detoxannut. Tai no, ainakin palannut kotimaahan. Nyt siis alkaa ryhtiliike (tiedätte, se kuuluisa ryhtiliike, joka yleensä alkaa joka maanantai). Ai niin paitsi että huomisesta lähtien on pääsiäinen. Fuck.

Vegaanihaaste

Hyvää 2017-aa!

Minä vietin joululomani San Franciscossa, (ja jos se kiinnostaa, niin seikkaperäistä ja hyvin epäolennaista matkakertomusta voi käydä tsekkaamassa mun instagramista (@lottabacklund)).

Tammikuun ensimmäisenä ihmiset aloittavat aina elämänmuutoksen ja mäkin aloitan sellaisen – KUUKAUDEKSI.

Vegaaniliitosta soitettiin joulukuussa. Olin juuri hirveän hyvällä tuulella ja jotenkin joviaali (mutta ihan selvinpäin), joten kun he kysyivät haluaisinko lähteä mukaan vegaanihaasteeseen niin ilmoitin että ILMAN MUUTA! (varmaan häkellyin kun sanoivat että Jari Sarasvuokin on mukana, koska olen häneen salaa vähän rakastunut).

Tää oli älyttömän hyvä idea kunnes muistin että skumpan jälkeen toiseksi suurin ruokaryhmäni on kahvi jota juon MAIDOLLA, ja nyt kaduttaa.

Lupasin että ryhdyn haasteeseen heti kun palaan Suomeen (päättelin että vegaaniksi ryhtyminen hotellista käsin on hankalaa, koska vähimmillään vegaaniudessa kannatta olla oma keittiö). Ja koska laskeuduin Helsinkiin eilen, on tänään siis tosi kyseessä. Tähän mennessä elämä ei vielä muuttunut valtavasti, koska syön aamiaiseksi kaurapuuroa. Sen kanssa syön mustikkaa ja raejuustoa, joista siis nyt jätin raejuuston pois. Otan myös päivittäin kalanmaksaöljykapseleita, mutta ne mä jätin pois.

Kävin eilen 20 tunnin matkustamisen jälkeen ruokakaupassa, hakemassa muun muassa sen maidon aamukahviin. Seisoin maitohyllyn edessä varmaan vartin ihmettelemässä. Oli soijaa, mantelia, kauraa, kookosta; ja niistä jokaisesta useampaa versiota. Olin täysin uupunut, joten otin sellaista, joka mainosti itseään maitoon sopivana. Se kai viittaa siihen, että se vaahdottuu, mutta käytän sitä ihan normaalisti kahviin.

kaffe-milk

10 minuutin päästä mun kahvi näytti siltä ettei siinä ollut maitoa ollutkaan. Ja siltä se kyllä vähän maistuikin.

kaffe

Täällä Vegaanihaasteen sivuilla kerrotaan lisää haasteesta ja siitä ketkä ovat mukana ja miksi. Yritän päivittää ruokaräpellystäni tänne blogiin, ja varmasti sitä postaan myös Twitteriin ja Instagramiin.

Minipelastuksia arkeen

Painonhallinta on mahdollista ainoastaan hyvällä suunnittelulla. Mieti etukäteen mitä syöt, missä syöt, milloin syöt jne. Paraskin suunnittelu menee silti silloin tällöin ihan pershiilleen, koska elämä voi heittää yhtäkkiä eteen yllätysylitöitä, työmaakatastrofeja, lasten oksennustauteja, vedenpaisumuksia tai, no, elämää. Silloin voi mennä se huolellisinkin ruokailuexcel romukoppaan, koska Mr. Murphy lakeineen ei oo sitten pienimissäkään määrin kiinnostunut sun laihdutteluistasi.

valio-profeel2

Siksi mulla on SEKÄ kotona ETTÄ työpaikalla hätävararuokaa. Kyllä, mä oon vähän niin kuin ne mielenvikaiset tuomiopäivän survivalistit hulluissa 5D-dokkareissa, jotka säilövät kellareihin ja maastokätköihin säilykepurkkeja ja muona-annoksia (ehkä sillä erolla, että mulla ei ole siellä kätkössä myös taskulamppuja ja kaasunaamareita).

Hätävararuoan ensisijainen tehtävä on toimia välipalana. Se on terveellistä, ja tarpeeksi täyttävää ettet tee huonoja päätöksiä (munkki. Tai kolme munkkia. Tai perhepizza), vaan pysyt kylläisenä kunnes pääset myöhemmin oikean aterian äärelle. Se hätävararuoka on kuitenkin yleensä semiankeeta, eli tonnikalaa. Se saattaa myös olla rahkaa tai raejuustoa, muuta niiden haastehan on, etteivät ne kestä ikuisuuksia (me survivalistit aina mietitään tällaisia yksityiskohtia).

Nyt mulla on kuitenkin testissä muutama tuote, jotka ovat väistäneet kaikki hätävararuoan ansat. Se kestää miten kauan tahansa, eikä ole ollenkaan yhtä ankeaa kuin nyt vaikka se tonnikala. Se on jauhetta, eli tietty se pitää sekoittaa johonkin, mutta vaikka vesikin käy.

Proteiini on hyvää kamaa laihduttajalle, koska tutkimusten mukaan proteiini pitää nälkää paremmin kuin esim. hiilihydraattivaltaiset ruoat tai välipalat. Koska fiksu laihduttaja yhdistää terveellisen ruokavalioon myös liikunnan, on proteiini siinäkin tärkeää, koska se toimii ikään kuin lihaskudoksen rakennusaineena.

Proteiinijauhetta voi lisätä puuroon tai jogurttiin, tai sekoittaa veteen tai maitoon. Sitä voi lisätä smoothieen tai jos meinaa olla ihan överiseppä niin lyö sitä vaikka pannukakkuun (mut se on sit sellasille vähemmän laiskoille laihduttajille).

Haluan myös muistuttaa, että täydellinen aamiainen laihduttajalle on sellainen, jossa on hyvää hiilaria ja hyvin proteiinia. Tiedän, että on houkuttelevaa laihduttaa jättämällä pois kaikki hiilarit, mutta aivot tarvitsevat hiilareita, joten syö niitä nyt ainakin aamulla. Niinpä suosittelen aamiaisen perustaksi kaurapuuroa ja siihen lisäksi itselleen sopivaa proteiinia. Tähän tarkoitukseen proteiinijauheet sopivat erinomaisesti. Makuja on useita, joten niitä voi varioida. Sitä paitsi nämä nimenomaiset Valio Profeel-pulverit ovat laktoosittomia, joten sopivat kaikille paremmin kuin vaikkapa raejuusto.

Ja hei muista vielä: Jauheet ovat laktoosittomia, eivät kalorittomia. Eli maltilla.

Ai niin: Tämä on niin sanottu YHTEISTYÖPOSTAUS, eli mä saan tästä rahaa. Mutta nää on oikeastikin hyviä.

Salivinkki

Salil neljässadasneljäskymmeneskahdeksas, salil sadasviidesvika – koska mä oon työssäkäyvä ihminen. Olis varmaan fantastista voida olla salil eka ja salil vika, mutta tuntuu että silloin jäis aika vähän aikaa, no, elämälle. 

Sitä paitsi salille ehtiminen ekana on kyllä oikeasti vaikeaa. Olin vappupäivänä (!) salilla klo 10.10, eli 10 minuuttia sen jälkeen kun se oli avannut, ja olin varma että kerrankin todella olisin EKA koska siihen aikaanhan ihmiset vasta heräilevät jostain Espan penkin alta tai vappuhoidon kainalosta.  Olin kuudestoista (kyllä, mä laskin). 

Sen sijaan OLEN löytänyt hetken, jolloin ihmiset EIVÄT sankoin joukoin käy salilla: perjantai-iltapäivä. Varsinkin salitreenejä aloittavalle on vähemmän kuumottava käydä treenaamassa silloin kun kaikki salikissat eivät ole vieressä ottamassa ärsyttäviä saliselfieitä, ja muutenkin on ihan kiva treenata pienemmässä ryysiksessä. Siirrä siis terde lauantaille tai torstaille ja suuntaa salille perjantaina. 

 

Ärsyttävä saliselfie

OIKEA AIKA ALOITTAA LAIHDUTUS

Milloin on oikea aika aloittaa laihdutusprojekti tai elämäntaparemontti? No ei ikinä, mutta juuri nyt.

Jos rupeamme perustelemaan ajankohtaa itsellemme, niin hyvää hetkeä ei tuu ikinä. Ensi viikolla on firman kesäjuhlat ja siellä tulee juotua kuoharia, ja sitten on serkun lapsen lakkiaiset ja siellä on kakkua, kesällä ei voi laihduttaa koska grilliruoat ja talvella ei voi koska pikkujoulut ja jouluruoat ja punkku ja juustot.

ELI: Jos oot harkinnut asiaa, niin nyt vaan lusikka kauniiseen käteen (ja siihen lusikkaan sit jotain muuta kuin jäätelöä) ja hommiin. Nyt. Siis tänään. Heti tosta lounaalta aloitat.

Toki jotta laihdutusprojektisi olisi mitenkään tolkullisen realismin rajoissa, niin sun pitää olla hommalle valmis. Jos sulla juuri tällä hetkellä on käynnissä avioeroprosessi, läheisen saattohoito, yt-neuvottelut tai muuten poikkeuksellisen stressaava ja, no, poikkeuksellinen ajanjakso sun elämässä, niin ehkä just tää ei ole otollisin mahdollinen hetki vielä yrittää änkeä scheduleen täysin uuden elämäntavan harjoittelemista. MUTTA! Laihduttamisen aloittamista ei voi siirtää ikuisuuksia eteenpäin vaan siksi että ei muka ole motivaatiota tai tuntuu vähän ikävältä.

Mulla kesti äärettömän kauan ennen kuin olin itse vastaanottavainen muutokselle, ilmeisesti, koska muutenhan olisin onnistunut jo paljon aikaisemmin. Jokainen ylipainoinen haluaa laihtua, mutta avunpyytäminen on paljon hankalampaa. Silloin pitäisi myöntää, ettei ole tyytyväinen itseensä, ja se voi olla monelle kova paikka. Sitä paitsi lihavuus kielii siitä, ettei kykene alkeelliseen elämänhallintaan kuten kaikki muut (eli ne normaalipainoiset), eikö? Näin sitä ainakin ajattelee ja siksi avun hakemiseen on varmasti kynnys.

Onnistunut laihduttaminen ON vaativaa. Eka askel onkin varmaan kiinnostua siitä. Niin sä ehkä oot tehnyt, koska sä oot täällä. Lue kaikkea mitä eteen tulee, googlaa, hae kirjastosta kirjoja, kysy asiantuntijoilta ja kuuntele erilaisia tarinoita ihmisiltä, jotka ovat onnistuneet. Ei ole yhtä oikeaa tapaa pudottaa painoa, ja jokaiselle löytyy kyllä se joka v***ttaa vähiten. Vaikka laihduttaminen tuntuu maailman hankalimmalta, sen painon pitäminen aisoissa loppuelämän on se, joka vaatii brainpoweria ja ihan kaikkea muutakin poweria.

ALKU

Terveisiä Tukholmasta. Olen täällä kuvaamassa mainosta XL-S Medical laihdutustuotteelle. Olen viimeiset 6 viikkoa ollut mukana kampanjassa, jossa kerätään yhteen väkeä, joka haluaa laihduttaa; annetaan heille työkaluja (kuten PT:n ohjeita, ruokavalioneuvontaa, XL-S kuituvalmistetta ja ennen kaikkea FB-ryhmän ryhmätsemppi) ja kannustetaan ihmisiä terveelliseen elämänmuutokseen. Lupaan kirjoittaa kamppiksesta ja tuotteesta lisää tuonnempana.

Mun oma laihduttaminen (tai kuten sitä lehtien ja lääkärien ja ammattilaisten mukaan pitäisi kutsua: elämänmuutos) alkoi kuutisen vuotta sitten. Lapseni oli syntynyt, ja vaikka minulle ei ollut raskauskiloja jäänytkään, niin ylipainoa oli ennestään valtava määrä. Itse asiassa lapseni taisi pelastaa henkeni. Jos en olisi käynnistänyt muutosta silloin, ties miten lihava olisin tänään. Raskauden aikana neuvolassa sain paljon ravintoneuvontaa, ennen kaikkea oikeanlaisesta syömisrytmistä sekä ruoan laadusta. Raskausaika aloitti elämäntapojen parantamisen, jo yksinkertaisesti siitä syystä että lapseni oli minulle jo ennen syntymäänsä tai edes hedelmöittymistään tärkeämpi asia kuin mikään muu maailmassa.

ennenjälkeen

Mä seitsemän vuotta sitten ja nyt

Äitiysloma on luksusta koska saa hengata vauvansa kanssa rajattomasti. Toinen loistava puoli siinä on, että ehtii yhtäkkiä keskittyä itseensä aivan eri tavalla kuin koskaan ennen. Kiinnostutin itseni ruokaan (koska on pakko), sen laatuun ja ennen kaikkea määrään. Aloin kirjaamaan ruokapäiväkirjaan (kalorilaskuriin) kaiken syömiseni. Ne opit olivat todella hyödyllisiä. Tajusin miten paljon normaalin ihmisen kuuluu syödä ja milloin.

Vauva nukkui vaunuissa erinomaisesti ja ryhdyin kärräämään häntä ympäri Helsinkiä. Eräänä päivänä tajusin että oikein odotin kävelylle pääsyä. Lenkit venyivät, ja saattoivat kestää toista tuntia kun kiersin Helsinkiä rantoja pitkin. Hitaasti huomasin edistystä.

Koska edistystä tapahtui, kiinnostuin laihduttamisesta enemmän. Luin kirjoja, artikkeleita, katsoin kaikki television laihdutusohjelmat, surffasin netissä. Välillä homma junnasi paikallaan, kun lapsi kasvoi eikä enää suostunutkaan nukkumaan pitkiä päikkäreitä kärryissä. Sitten taas tuli kivat ilmat ja homma liikahti esim. lenkeillä tai jollain muulla virikkeellä eteenpäin. Tuli ajanjaksoja jolloin jaksoin tarkkailla jokaikistä suupalaani ja syödä äärettömän tarkasti (monipuolisesti ja terveellisesti ja tarpeeksi kuitenkin kalorimäärää rajoittaen) ja sitten tuli taas ajanjaksoja etten jaksanut.

Näin olen sitten edennyt. Välillä painonpudotus nytkähtää eteenpäin, ja sitten pidän taukoa. Lupaan kirjoittaa laihdutustauon hienouksista myöhemmin!

En ole vuoteen laihtunut. Enkä laihduttanut. Ennen kuin nyt. Tarvittiin ulkoinen ärsyke, jotta projekti voi jatkua. Tässä tapauksessa siis ulkoinen ärsyke on XL-S –kampanja ja tilivelvollisuus sille FB-ryhmälle! Olen tähän päivämäärään mennessä kuuden vuoden aikana laihtunut 25 kiloa. Mun tavoite ei missään vaiheessa ole ollut bikinimallin ura (salettiin TODELLA ankeeta hommaa, sillä alalla varmasti on esim. ihan paskat firman pikkujoulut) eikä mikään tietty kilomäärä. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että kun BMI osuu normaalin painoindeksin haarukkaan, niin ollaan perillä. Sen jälkeen loppuelämä on painossapysymistä, ei laihduttamista.

Kun harrastin laihduttamista aktiivisemmin, myös laihduin aktiivisemmin. Niinpä päätin aloittaa tämän blogin. Tämä on toki ollut olemassa jo monta vuotta sitten, mutta nyt tästä tulee laihdutusblogi. Jos ei kiinnosta yhtään ja häivyt, niin en loukkaannu, laihduttaminen on aivan JÄÄTÄVÄN tylsää hommaa välillä.

 

Kuinka vanhana voi lukea Harry Potterit?

Haluaisin kuulla mielipiteenne ja kokemuksenne siitä, missä iässä Harry Pottereita voi lukea lapselle. (Itsehän olen niihin ehkä edelleenkin liian nuori).

Sivujuonne: Muistan elävästi kun luin kirjasarjan viidettä osaa (Harry Potter and the Order of The Phoenix). Äitini tiskasi keittiössä, ja menin keittiöjakkaralle hänen viereensä istumaan, aivan liian lähelle, selkeästi tehden kaikki kotityöt vähän hankalaksi ollen tiellä.

Äiti: Miksi sä siinä istut? Eikö olisi kivempi lukea sohvalla?
Mä: Eiku muuten vaan.
Äiti: Sä oot vähän tiellä.
Mä: Joo, mutta mä en halua olla olohuoneessa.
Äiti: (Katsoo kirjaani) Onko se sulle liian pelottava? (Äidit tietää aina kaiken)
Mä: (Lammasmaisesti) On.
Äiti: Sä oot 22. Haluuksä muuttaa takas kotiin?
Tätä vasten on tietysti sulaa hulluutta kuvitella että voisin nyt alkaa lukea Pottereita omalle lapselleni, joka täyttää kesällä kuusi. Toisaalta kaksi ensimmäistä kirjaa ovat paljon kevyempiä ja valoisampia kuin viisi seuraavaa, ja mulla on vaan hirveä hinku lukea ne uudestaan!

Oikeasti mun ei alun perin pitänyt kiinnostua Harry Pottereista ollenkaan. Mä en ollut aikaisemmin ikinä lukenut fantasiakirjallisuutta, kaikki ne peikot ja möröt sunmuut eivät vaan vedonneet muhun millään tavalla. Tää päti (pätee?) myös elokuviin. Ajatus siitä että katsoisin Taru Sormusten Herrasta –elokuvan, oli musta about yhtä houkutteleva kuin revennyt tyrä. (Oikeesti! Miksi ne on niin pitkiä?! Naiset synnyttääkin nopeammin kuin se elokuva loppuu)

Sitten veljeni sai ensimmäisen Harry Potterin joululahjaksi. Oli vuosi 1999, ja kaikki lehdet kirjoittivat siitä miten tämä uusi ihmeellinen lastenkirja valloitti niin aikuisten kuin lastenkin sydämet. Ajattelin että, no mä vähän selaan tätä kirjaa niin tiedän sitten mistä puhutaan. Vuorokausi myöhemmin katsoin kirjasta ylös. Luin sen yhdeltä istumalta, koska en malttanut laskea käsistäni. Pidin parin vuoden tauon ja luin loput kolme kirjaa melkein putkeen. Kesällä 2005 seisoin sitten jo muitten (lasten) kanssa Akateemisen kirjakaupan ulkopuolella joskus sianpieremän aikaan odottamassa että ensimmäisten joukossa varmasti saan kirjan käsiini.

Seitsemäs, eli viimeinen kirja, ilmestyi kun olin lomalla Budapestissä. Tiesin että hotellin alakerrassa oli kirjakauppa, ja että monet kirjakaupat ympäri maailman avasivat ovensa 00.01 jotta pakkomielteisimmät meistä saisivat kirjansa heti. Päätin soittaa etukäteen kauppaan. Etsin numeron netistä. Asiakaspalvelija ei osannut englantia, mutta sehän ei suinkaan ollut ongelma, sillä osaan sujuvasti unkaria. Ja kun sanon ”sujuvasti” tarkoitan ”tooooodella ontuvasti”. Niinpä pajatin menemään puhelimeen: ”Jó napot kívánok, kérek az új Harry Potter! Bolt nyitva jövő szombaton éjfél vagy vasarnap reggel? (Käännös: Hyvää päivää, haluan uusi Harry Potter! Kauppa auki ensi lauantaina keskiyö vai sunnuntai aamu?”). Niin vaan kuulkaa Ildikó siellä toisessa päässä ymmärsi ihan täysin, ja ilmoitti että KYLLÄ, kirjan todella saa keskellä yötä kirjakaupasta. (Ja sinne myös sitten rynnistimme, keskellä yötä, kahden aikaan, matkallamme kotiin baarista pikkutuiskeessa).

Eilen tuli Harry Potter ja Viisasten kivi –leffa telkkarista. Se on ainoa Harry Potter –elokuva jonka olen nähnyt, ja mulla syttyi vastustamaton Potter-ikävä ja kipinä lukea kirjat uudestaan.

Ehkä odotan vielä Pottereiden kanssa (voin lukea ne itsekseni ilman yleisöä), mutta otan mielelläni yhteislukukokemuksia ja ikäsuosituksia vastaan kommenttiosiossa KUTEN MYÖS MUITA kesälukemisvinkkejä lastenkirjallisuuden puolelta! Risto Räppääjät olemme lukeneet kaikki ja moneen kertaan ja vaikka ne ovat ihania, niin mä toivoisin nyt jotain vaihtelua.