Paul DeVil ja strutsitakki

Donald Trumpin kampanjapäällikkö Paul Manafortin oikeudenkäynti on dominoinut uutisia tällä viikolla, ainakin rapakon takana. Manafortia vastaan on nostettu useita talousrikossyytteitä ja sitä myöten on tietysti myös selvitetty mihin kaikkeen hän on ziljardejaan käyttänyt. Rahaa on mennyt muun muassa hänen seitsemän kotiinsa.

Musta ois ihanaa jos mulla ois monta kotia mutta tuntuu, että seitsemän jo stressaisi vähän. Mua ahdistaa nyt jo joka kevät, kun täytyy pestä vaan mun kolmion kaikki ikkunat, että sitten seitsemän kodit ikkunat. Puuh. Opiskeluaikoinani Hankenilla asioimme silloin tällöin ylioppilaskunnan alakerrassa sijaitsevassa Pub Petessä. Pub Petessä varsin paljon aikaa viettänyt kantis Ramon pohti kerran äänekkäästi tiskillä: ”Mulla on jo kaksi hautapaikkaa, enkä mä ole kuollut vielä kertaakaan”. Niin että eihän sitä ihan seitsemässä kodissa voi millään ehtiä asua. Itse ostaisin ehkä max neljä.

Rahaa oli mennyt myös vaatteisiin ja lisävarusteisiin kuten kelloihin ja skragoihin – ja 15 000 dollaria maksaneeseen strutsitakkiin. Kyllä, STRUTSITAKKIIN.

En ole ihan varma yksityiskohdista, mutta käsittääkseni hän sai sen niin, että eräs hyvin herttainen pariskunta Lontoossa kertoi, että heidän kahdelle strutsilleen oli syntymässä 7 strutsivauvan pesue. De Vil, anteeksi Manafort, tarjosi heille 7500 euroa koko pesueesta, mutta herttainen pariskunta sai huonoja viboja Paulista, ja kieltäytyi.

pauldevil

(Kuvat Disney Wikia, Twitter)

Niinpä Paul lähetti apurinsa Jasperin ja Horacen (vai oliko se Viktor ja Vladimir) VARASTAMAAN strutsinpoikaset!

roistot

(Kuvat BBC, Disney Wikia)

Strutsinpoikaset viedään englantilaiseen kartanoon, jossa onkin kymmeniä ja kymmeniä muita varastettuja strutsinpoikasia! Kääk! Strutsit kuitenkin onnistuvat karkaamaan läheiselle maatilalle. Paul jäljittää heidät, mutta strutsit hämäävät häntä ja hän kaatuu siirappiin! Poliisit ottavat hänet kiinni ja poliisiautossa haisunäätä, jota hän vahingossa luuli käsilaukukseen, ruiskauttaa hänen päälleen haisunäätänestettä.

Voi olla ettei kaikki yksityiskohdat ollut ihan oikein, mut jotenkin tolleen se meni.

 

 

 

Naisen (tai oikeastaan mun) käsilaukku

”Mitä ei löydy naisen käsilaukusta, sitä ei tarvitse” kertoo kulunut ja typerä sanonta, joka pitää lausua ääneen joka kerta kun joku kaivaa kassistaan esiin jotain epätavallista tai tavallista. Sanonta ei tietenkään pidä paikkaansa, koska olen USEIN sellaisessa tilanteessa, jossa olisi akuutti nenäliinan, tamponin tai ruuvimeisselin tarve, ja juuri sillä kertaa ne ovat jääneet toiseen käsilaukkuuni.

Nämä kolme asiaa mulla kuitenkin AINA on kaikissa laukuissani:

Käsidesi

Käsidesi

Ikinä ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan: Kaadat kaffet rinnuksille, tajuat että lapsi on pyyhkinyt käsivarteesi räkää, joudut kättelemään Joachim Löwiä. Siksi kannattaa aina kantaa mukanaan käsidesiä, ja mieluiten sellaista joka tuoksuu ihanalta. Itse tuoksun tänään trooppiselta cocktailita (eli merenneidolta, ilmeisesti). Näitä kannan kotiin Amerikasta erilaisina versioina (suosikkikauppani on Bath and Bodyworks), mutta eiköhän näitä ala pikkuhiljaa saamaan myös Suomesta.

Toim. huom: Käsidesi sisältää alkoholia, mutta siitä ei tule känniin. Älä kysy miten tiedän.

Laturi

Laddare

Skenaario: Pelasit ensin Pokémon Gota puoli tuntia, jonka jälkeen yritit tehdä todella vaikeaa Musical.ly -videota (koska oli niin vaikea saada huulisynkka osumaan, jouduit tekemään videon ainakin yhdeksän kertaa). Akkusi hupeni 4 prosenttiin. JUURI silloin näet sinisellä taivaalla valkoisen pilven joka näyttää TÄYDELLISESTI siltä kakkapökäle-emojilta! Saat viimeisillä virroillasi napattua kuvan, mutta miten saat postattua sen SEKÄ instaan että instastoryyn että snäppiin? Pakko siis ladata puhelinta. Myös esim voisi olla joku työjuttu tai oikea hätätapaus, ja silloinkin olisi tärkeää, että puhelimessa on virtaa.

Huulikiilto

Läppglasn

Löysin kerran täydellisen huulikiillon. Siis TÄYDELLISEN. Tiedän, että moni nainen ei välttämättä koko elämänsä aikana kertaakaan saa kokea sitä tunnetta. Iloitsin, ja nautin jokaisesta yhteisestä sekunnista. Silti, onneni oli ennenaikaista. Kun huulikiilto loppui, menin Sokokselle Guerlainin tiskille, jossa minulle tarjoiltiin musertava suru-uutinen: Kyseinen huulikiilto oli ollut vain yhden sesongin tuote, jonka valmistaminen oli lakkautettu.

Harhailin seuraavat vuodet kosmetiikkatiskejä pienessä sumussa. Aika tai raha ei ollut rajoitteeni, mutta mikään ei enää tuntunut miltään. Kokeilin kyllä uusia, mutta ne oli vain vähän sinnepäin. Lopulta tyydyin mukavuussuhteeseen erään Chanelin kanssa, joka oli ihan ookoo – ei räjäyttänyt tajuntaani mutta arki sujui suhteellisen kivasti yhdessä. Kunnes eräänä päivänä…  Eräs saksalainen hurmasi minut täysin! Lidlin Cien huulikiilto Frozen Ice maksaa muutamia euroja, ja olen päässyt suhteessani taas samaan euforiaan kuin aikoinaan Guerlainin kanssa.

 

 

Shonda Rhimes ja Anna Delvey

Varmoja varhaiskeski-iän merkkejä? Alat kesällä tilata roséta (miksi muka valkkari tai punkku ei yhtäkkiä kelpaa?!); alat tunnistaa kosmetiikkamerkkejä nimeltä, siksi että kokeilet erilaisia IKÄÄNTYVÄN IHON tuotteita; olet ainakin kerran kokeillut jotakin nuorison villitystä (tubettajien videoiden katselua; choker-korua; farkkuja, joiden revityt reiät ovat puhelinluettelon kokoisia) ja toistellut ”Mä en vaan tajua tätä”

JA

joku suosikkiohjelmasi on Shonda Rhimesin tekemä.

tooold

Mulle itselleni kovin on ollut Scandal, mutta Grey’s Anatomy tulee hyvänä kakkosena ja kyllä mä bingeasin myös ekan tuotantokauden How to Get Away With Murderia.

handled

Yksi kuuma uutinen TV-alalla viime vuonna oli, että Shonda Rhimes teki eksklusiivisen diilin Netflixin kanssa. Tämä tarkoittaa, että jatkossa hän kehittää ja tuottaa sarjoja yksinoikeudella ensisijaisesti Netflixille, tietyn vuosimäärän ajan. Amerikkalaisella ABC-kanavalla jatkavat nuo yllämainitut, sekä Grey’s Anatomy –sarjan spin off Station 19 ja lakisarja For The People.

Tänään uutisoitiin Shondalandin (Shonda Rhimesin tuotantoyhtiö) ensimmäinen kehityshanke Netflixille. Shonda on saanut oikeudet viime kuussa suurta huomiota herättäneeseen tarinaan Anna Delveysta. Artikkeli on pitkä, mutta kehotan lukemaan. Shonda toki suorastaan kakkii kultaa (sen ohjelmat on lähes poikkeuksetta hittejä) mutta tämä tarina on mieletön jo itsessään. Anna Delvey oli upporikas ja persoonallinen it-girl New Yorkissa – kunnes ei ollutkaan. En spoilaa enempää (tarinan alku ja loppu löytyvät tuolta The Cutin artikkelista), mutta jään todellakin odottamaan, että tää ilmestyy Netflixiin.

wine

Meal prepping ja tehokkaat ihmiset

Minä olen hyvin kiinnostunut tehokkaiden ihmisten työtavoista. Ihmettelen aina, miten jotkut ihmiset pyörittävät yritystä, bloggaavat, harrastavat, seurustelevat, kasvattavat lapsia, viettävät romanttisia lomia, kirjoittavat kirjan ja ehkä väitöskirjan sekä juoksevat maratoneja ja ehtivät silti bingekatsoa Netflixiä. Ja haluan olla nämä ihmiset.

Luen siis kaikki artikkelit ja lehdet, joiden otsikot lupailevat pääsyä tehoihmisten salaisuuksiin ja keinovalikoimaan. Kuten tämä: eräs kahdeksankymppinen monimiljonääri yritysjohtaja hoiti sähköpostiaan niin, että mikäli meili ei aiheuttanut toimenpiteitä, niin hän deletoi sen heti. Valtaosaan meileistä hän vastasi lyhyesti (vaikka vain yhdellä sanalla), koska silloin hän saattoi löytää mitä tahansa sent-boxistaan hakemalla oikealla hakusanalla. SEN JÄLKEEN HÄN DELETOI SEN ALKUPERÄISEN SAADUN MEILIN. Ajatus siitä, että vaan deletoisi kaiken, antaa mulle fyysisiä mielihyvänväristyksiä.

Toinen yritysjohtaja, nuori nainen joka veti omaa startup –yritystään, söi joka päivä täsmälleen saman lounaan ja aina työpöytänsä äärellä. Se, että joka päivää tuhlaa aikaa ja energiaa siihen, missä syödään, mitä syödään, kuka lähtee mukaan jne oli hänen mielestään hyödytöntä. Tai ehkä ei hyödytöntä, mutta se ei ollut tarvehierarkiassa tarpeeksi tärkeä asia johon tuhlata rajallista ajatus- ja päätöskapasiteettia. Tätä samaa ideologiaa noudatti Steve Jobs pukeutumalla joka päivä samoihin vaatteisiin (tai siis kai hän vaihtoi sitä itse vaatetta, mutta hänellä roikkui valtava kasa identtisiä vaatteita kaapissa. Mä toivon). Myös Antti Holma (ei yritysjohtaja, mutta muuten kyllä nero) syö joka päivä samaa ruokaa, koska ”kauppaan pitää mennä autopilotti päällä”. YAS QUEEN! Just niin!

FrenchWickedBillygoat-size_restricted

Mä käytän NIIN paljon aikaa ja ahdistusta siihen, että hädissäni ja nälissäni mietin toppatakissa heviosastolla, että mitä tänään syötäisiin ja tuskanhiki valuu samalla kun yritän epätoivoisena googlailla ”helppo, terveellinen arkiruoka”. Mulle sopisi erittäin hyvin syödä täsmälleen samaa asiaa joka päivä (tonnikalaa auringonkukkaöljyssä ja wokkikasviksia), mutta taloudessa asuva lapsi-ihminen ei tällaiseen suostu (kuulemma edes vaikka ruoka olisi pizza tai mac and cheese).

 

Olen skarpannut viime viikkoina, ja alkanut niin sanotusti meal preppaamaan. Sunnuntaina siis saatan peräti tehdä valmiiksi pakkaseen tai jääkaappiin ruokia, tai vähintäänkin suunnitella jokaisen illan ruoat ja ostaa tarvikkeet jääkaappiin. Olen siis eliminoinut arjen ruokakauppakäynnit pl. maito- tai hedelmävarastojen täydentämiset, ja sehän on tehnyt musta suorastaan mukavamman ihmisen. Ei tää nyt vielä väitöskirjan tai maratonin tai ees Good Wifen viimeisen tuotantokauden mentävää aukkoa mun arjessa ole tehnyt, mutta TÄÄ ON ALKU!

Meilihelvetti

Minä. Vihaan. Sähköpostia.

No oikeasti en ehkä VIHAA sähköpostia, koska siinä on paljon hyviä puolia, mutta kyllä mä vähintään kerran/pari päivässä puin nyrkkiä taivasta kohti ja ulvon EEEEEEEEIIIIIII ÄLKÄÄ LÄHETTÄKÖ MULLE ENEMPÄÄ SÄHKÖPOSTEJA!!!!

make-it-stop

Sähköpostin kanssa kamppaileminen on työelämän laihduttamista. Inboxin laihduttaminen on ihan yhtä vaikeaa kuin läskinkin. Inboxin, tai painon, hallintaan saaminen vaatii täydellistä elämänmuutosta, ja uutta elämäntapaa täytyy olla valmis noudattamaan joka ikinen päivä. Voit silloin tällöin sallia itsellesi repsahduksia, mutta mikäli repsahduksia tulee liian usein, lihoaa inbox nopeasti takaisin vanhoihin mittoihinsa. Tiukalla kuurilla inbox on mahdollista saada nollaan, mutta tavoitteen säilyttäminen on vaikeampaa kuin siihen pääseminen.

Oma tavoitteeni on viime vuosina ollut, että sähköpostissani on nolla viestiä kun lähden viikonlopun viettoon. Inbox on henkinen to do –lista, riippumatta siitä oletko määrätietoisesti päättänyt ajatella sitä sellaisena. Sekava, meilejä pursuava inbox aiheuttaa kaaosta elämässä ja työssä, ja luo jatkuvan riittämättömyyden tunteen.

notgoodenough

Tässä kuitenkin muutama helppo vinkki, jotka kannattaa implementoida välittömästi:

1) Ota heti pois käytöstä se pieni ikkuna joka pompahtaa ruudullesi kun uusi meili tipahtaa postilaatikkoosi. Se keskeyttää yleensä flown kuin flown, ja keskitys herpaantuu. Katso meilit sitten kun siihen on sopiva hetki. Ja älä hyvä ihminen vain pidä niitä puhelimen meilikilahduksia päällä!

2) Opi rakastamaan delete-nappia. Jätämme usein inboxiin roikkumaan meilejä keskeneräisistä asioista. Hoida viesti heti, ja ellei se vaadi toimenpiteitä, niin arkistoi tai deletoi se välittömästi. Saan pientä nautintoa joka ikinen kerta kuin poistan viestin.

3) Kun lähetän sähköpostia, joka ei ole kiireellinen tai joka on äärettömän kiireellinen, kirjoitan sen usein jo sähköpostin aihe-kenttään. Teet pienen palveluksen kollegoillesi, kun priorisoit heidän puolestaan.

jobdone

Mä ostin aikoinaan Sampo Sammaliston Viisaampa työtä –kirjan. Siellä on lisää konkreettisia kikkoja, jotka helpottavat sähköpostielämää. Joudun ottamaan kirjan kauniiseen käteen, ja tekemään noi taas, koska sähköpostiläski on taas saanut elämäni hallintaansa. Time to take back control.

Lottovoittaja

Olen avoimen kateellinen Eurojackpotin 87 miljoonaan euron potin voittajalle. Minä nyt vaan olen valinnut ammatillisesti polun, jolla saa kohtuullista palkkaa, mutta ei rikastu naurettavan ökyäveriääksi ikinä (mikä on harmillista, koska uskon että ökyäveriys sopisi minulle), joten ainoa mahdollisuuteeni rikastua on lotota (ja siis VOITTAA lotossa. Mitä ei nyt tapahtunut. VIELÄKÄÄN. Perkele).

Mutta hätä ei olekaan tämän näköinen! Kävin läpi roskapostilaatikkoni! Siellä oli 113 sähköpostia, joista onneksi 9 olikin RAHALÄHETYKSIÄ! Tai ei ehkä ”lähetyksiä” varsinaisesti, mutta erilaisia testamentteja ja muita stipendejä. Laskin että yhteensä minulle on tulossa 129,95 miljoonaa dollaria, joka on HUOMATTAVASTI enemmän kuin Eurojackpot. SCORE!

Ja näiden on PAKKO olla totta, koska he viittaavat lakeihin, jotka ihan salettiin ovat oikeita. Esimerkiksi Bank of America Corporation vetoaa HFTRA asetukseen, joka luonnollisesti koostuu sanoista Huge Funds Transfer Regulation. HUGE Funds! Absolutely huge! Huuuuuge! Yuuuuuge! (tätä pitää toistella Trump-äänellä).

SPAM abbreviations

Ensimmäinen potti, kolmetoista miljoonaa ja risat (ELI 18,7 miljoonaa dollaria!) on tulossa Norsunluurannikolta.

SPAM numerot ei täsmää

YK puolestaan vähän sniiduilee muihin verrattuna, sillä heiltä on minulle rahaa tulossa vain 650 000 dollaria. Toisaalta YK on lähettämässä minulle myös Federal Reserve Bankin kautta 28 miljoonaa, joten ehkä toi eka pikkusumma ei sillai haittaa. Pikkuruinen palvelumaksu pitää vaan ensin maksaa. Lähettivät myös nämä jumalalliset maksutiedot. Kohta raha liikkuu!

SPAM payment information

IMF suoraan haluaa lähettää mulle 3,7 miljoonaa dollaria, ja sitten he haluavat lähettää myös Central Bank Beninin ja World Bank of Switzerlandin kautta 15,8 miljoonaa. Mr. David Michael haluaa lähettää minulle Bank of African kautta 5,5 miljoonaa. DHL taas toimittaa mulle kotiin automaattikortin, johon on ladattu 5,5 miljoonaa dollaria.

Kaikista koskettavin ja läheisin minulle on varmaan yhden insinöörin, herra Muellerin perikunnan vetoomus. Insinööri Muellerin poismeno on surullista senkin takia että jos ei löydy ketään ottamaan hänen rahojaan (15,6 miljoonaa dollaria), niin ne menevät öljy- ja porausyhtiöille! Neuvokas pankkiiri on kuitenkin päätellyt että internetistä voisi löytyä saman nimisiä ihmisiä kuin insinööri Mueller. Joku heistä voisi olla hänen sukulaisensa! Ja onneksi silloin löytyi Lotta Backlund, jolla selkeästi on sama sukunimi kuin insinööri Muellerilla! Hurraa!

SPAM Mueller

Ensitöikseni ostan ehkä jonkun arvonimen. Nähään.

Terveisin

Kauppaneuvos Backlund

Elämänviisasteluja

Olen tullut siihen ikään, että olen ryhtynyt kirjoittamaan ylös elämänviisauksia. Tai oikeammin, olen tullut siihen ikään, että olen ehtinyt mokata niin monta kertaa eri tavoin, että olen voinut niistä päätellä opetuksia. Kirjan nimeksi voisi tulla Elämänviisasteluja.

quote strumpis

Harkitsen siis vakavasti aforismikirjan kirjoittamista. Nämä kaikenmaailman paulocoelhot ja harukimurakamit saavat kyytiä ärsyttävien pseudosyvällisyyksiensä kanssa, kunhan saan yksiin kansiin omat syvälliset ajatukseni ja havaintoni.

quote falafel

Luonnollisesti ihminen havainnoi aika paljon sen hetkisestä elämäntilanteestaan ja ympäristöstään, jonka takia aforismeja ei (vielä!) ole kerääntynyt vaikkapa rauhanneuvottelemisesta, kärsivällisyydestä tai säästeliäästi elämisestä. Sen sijaan niitä on jo jonkun verran ruuhkavuosista.

ruuhkavuodet lapsia katoaaruuhkavuodet risteilyruuhkavuodet tanssilattiaruuhkavuodet valkeakoski

Niin että enköhän rupea laittelemaan kustantamoille pitchiä menemään!

Olet mitä juot

Muistatteko sen ”Olet mitä syöt” –ohjelman? Siinä häijy ravintoterapeutti tuli ja latasi kaiken viikon aikana syömäsi pöydälle ja sitten kauhisteltiin. Mä käyn kaksi kertaa vuodessa Cannesissa työmatkalla, ja kotiinlähdön aamuna pitäisi mun mielestä tehdä ”Olet mitä juot” –performanssi, jossa se kaikki skumppa ja rosé ja GT pantaisiin riviin pöydälle. Sitten voitaisiin havainnollistamiseksi myös kasata siitä kertynyt sokeri konkreettiseksi sokerikasaksi ja näyttää kuvia pulimummoista.

That said, vaikka näin tehtäisiin, menisi seuraava Cannes-matka epäilemättä ihan samalla tavalla kuin kaikki edellisetkin.

Tämä oli 11:a kertani Cannesissa. Lämmöllä muistelen niitä ensimmäisiä kertoja, kun naivisti ja optimistisesti vielä pakkasin lenkkarit ja juoksuvermeet mukaan. Nyt olen toki paljon kokeneempi ja tiedän että 2,5 tunnin yöunien jälkeen juoksen korkeintaan rantabulevardin pätkän kämpiltä messukeskukselle, koska päätin torkuttaa vartin lisää ja aamun ensimmäinen tapaamiseni alkaa neljän minuutin päästä.

Ennen Cannesia olin Lontoossa ja sitä ennen Los Angelesissa, joten normaalia rytmiä olen elänyt viimeisen kuukauden aikana vain satunnaisesti. Nyt olen kuitenkin palannut kotimaahan ja detoxannut. Tai no, ainakin palannut kotimaahan. Nyt siis alkaa ryhtiliike (tiedätte, se kuuluisa ryhtiliike, joka yleensä alkaa joka maanantai). Ai niin paitsi että huomisesta lähtien on pääsiäinen. Fuck.

Vegaanihaaste

Hyvää 2017-aa!

Minä vietin joululomani San Franciscossa, (ja jos se kiinnostaa, niin seikkaperäistä ja hyvin epäolennaista matkakertomusta voi käydä tsekkaamassa mun instagramista (@lottabacklund)).

Tammikuun ensimmäisenä ihmiset aloittavat aina elämänmuutoksen ja mäkin aloitan sellaisen – KUUKAUDEKSI.

Vegaaniliitosta soitettiin joulukuussa. Olin juuri hirveän hyvällä tuulella ja jotenkin joviaali (mutta ihan selvinpäin), joten kun he kysyivät haluaisinko lähteä mukaan vegaanihaasteeseen niin ilmoitin että ILMAN MUUTA! (varmaan häkellyin kun sanoivat että Jari Sarasvuokin on mukana, koska olen häneen salaa vähän rakastunut).

Tää oli älyttömän hyvä idea kunnes muistin että skumpan jälkeen toiseksi suurin ruokaryhmäni on kahvi jota juon MAIDOLLA, ja nyt kaduttaa.

Lupasin että ryhdyn haasteeseen heti kun palaan Suomeen (päättelin että vegaaniksi ryhtyminen hotellista käsin on hankalaa, koska vähimmillään vegaaniudessa kannatta olla oma keittiö). Ja koska laskeuduin Helsinkiin eilen, on tänään siis tosi kyseessä. Tähän mennessä elämä ei vielä muuttunut valtavasti, koska syön aamiaiseksi kaurapuuroa. Sen kanssa syön mustikkaa ja raejuustoa, joista siis nyt jätin raejuuston pois. Otan myös päivittäin kalanmaksaöljykapseleita, mutta ne mä jätin pois.

Kävin eilen 20 tunnin matkustamisen jälkeen ruokakaupassa, hakemassa muun muassa sen maidon aamukahviin. Seisoin maitohyllyn edessä varmaan vartin ihmettelemässä. Oli soijaa, mantelia, kauraa, kookosta; ja niistä jokaisesta useampaa versiota. Olin täysin uupunut, joten otin sellaista, joka mainosti itseään maitoon sopivana. Se kai viittaa siihen, että se vaahdottuu, mutta käytän sitä ihan normaalisti kahviin.

kaffe-milk

10 minuutin päästä mun kahvi näytti siltä ettei siinä ollut maitoa ollutkaan. Ja siltä se kyllä vähän maistuikin.

kaffe

Täällä Vegaanihaasteen sivuilla kerrotaan lisää haasteesta ja siitä ketkä ovat mukana ja miksi. Yritän päivittää ruokaräpellystäni tänne blogiin, ja varmasti sitä postaan myös Twitteriin ja Instagramiin.

Minipelastuksia arkeen

Painonhallinta on mahdollista ainoastaan hyvällä suunnittelulla. Mieti etukäteen mitä syöt, missä syöt, milloin syöt jne. Paraskin suunnittelu menee silti silloin tällöin ihan pershiilleen, koska elämä voi heittää yhtäkkiä eteen yllätysylitöitä, työmaakatastrofeja, lasten oksennustauteja, vedenpaisumuksia tai, no, elämää. Silloin voi mennä se huolellisinkin ruokailuexcel romukoppaan, koska Mr. Murphy lakeineen ei oo sitten pienimissäkään määrin kiinnostunut sun laihdutteluistasi.

valio-profeel2

Siksi mulla on SEKÄ kotona ETTÄ työpaikalla hätävararuokaa. Kyllä, mä oon vähän niin kuin ne mielenvikaiset tuomiopäivän survivalistit hulluissa 5D-dokkareissa, jotka säilövät kellareihin ja maastokätköihin säilykepurkkeja ja muona-annoksia (ehkä sillä erolla, että mulla ei ole siellä kätkössä myös taskulamppuja ja kaasunaamareita).

Hätävararuoan ensisijainen tehtävä on toimia välipalana. Se on terveellistä, ja tarpeeksi täyttävää ettet tee huonoja päätöksiä (munkki. Tai kolme munkkia. Tai perhepizza), vaan pysyt kylläisenä kunnes pääset myöhemmin oikean aterian äärelle. Se hätävararuoka on kuitenkin yleensä semiankeeta, eli tonnikalaa. Se saattaa myös olla rahkaa tai raejuustoa, muuta niiden haastehan on, etteivät ne kestä ikuisuuksia (me survivalistit aina mietitään tällaisia yksityiskohtia).

Nyt mulla on kuitenkin testissä muutama tuote, jotka ovat väistäneet kaikki hätävararuoan ansat. Se kestää miten kauan tahansa, eikä ole ollenkaan yhtä ankeaa kuin nyt vaikka se tonnikala. Se on jauhetta, eli tietty se pitää sekoittaa johonkin, mutta vaikka vesikin käy.

Proteiini on hyvää kamaa laihduttajalle, koska tutkimusten mukaan proteiini pitää nälkää paremmin kuin esim. hiilihydraattivaltaiset ruoat tai välipalat. Koska fiksu laihduttaja yhdistää terveellisen ruokavalioon myös liikunnan, on proteiini siinäkin tärkeää, koska se toimii ikään kuin lihaskudoksen rakennusaineena.

Proteiinijauhetta voi lisätä puuroon tai jogurttiin, tai sekoittaa veteen tai maitoon. Sitä voi lisätä smoothieen tai jos meinaa olla ihan överiseppä niin lyö sitä vaikka pannukakkuun (mut se on sit sellasille vähemmän laiskoille laihduttajille).

Haluan myös muistuttaa, että täydellinen aamiainen laihduttajalle on sellainen, jossa on hyvää hiilaria ja hyvin proteiinia. Tiedän, että on houkuttelevaa laihduttaa jättämällä pois kaikki hiilarit, mutta aivot tarvitsevat hiilareita, joten syö niitä nyt ainakin aamulla. Niinpä suosittelen aamiaisen perustaksi kaurapuuroa ja siihen lisäksi itselleen sopivaa proteiinia. Tähän tarkoitukseen proteiinijauheet sopivat erinomaisesti. Makuja on useita, joten niitä voi varioida. Sitä paitsi nämä nimenomaiset Valio Profeel-pulverit ovat laktoosittomia, joten sopivat kaikille paremmin kuin vaikkapa raejuusto.

Ja hei muista vielä: Jauheet ovat laktoosittomia, eivät kalorittomia. Eli maltilla.

Ai niin: Tämä on niin sanottu YHTEISTYÖPOSTAUS, eli mä saan tästä rahaa. Mutta nää on oikeastikin hyviä.

Salivinkki

Salil neljässadasneljäskymmeneskahdeksas, salil sadasviidesvika – koska mä oon työssäkäyvä ihminen. Olis varmaan fantastista voida olla salil eka ja salil vika, mutta tuntuu että silloin jäis aika vähän aikaa, no, elämälle. 

Sitä paitsi salille ehtiminen ekana on kyllä oikeasti vaikeaa. Olin vappupäivänä (!) salilla klo 10.10, eli 10 minuuttia sen jälkeen kun se oli avannut, ja olin varma että kerrankin todella olisin EKA koska siihen aikaanhan ihmiset vasta heräilevät jostain Espan penkin alta tai vappuhoidon kainalosta.  Olin kuudestoista (kyllä, mä laskin). 

Sen sijaan OLEN löytänyt hetken, jolloin ihmiset EIVÄT sankoin joukoin käy salilla: perjantai-iltapäivä. Varsinkin salitreenejä aloittavalle on vähemmän kuumottava käydä treenaamassa silloin kun kaikki salikissat eivät ole vieressä ottamassa ärsyttäviä saliselfieitä, ja muutenkin on ihan kiva treenata pienemmässä ryysiksessä. Siirrä siis terde lauantaille tai torstaille ja suuntaa salille perjantaina. 

 

Ärsyttävä saliselfie

OIKEA AIKA ALOITTAA LAIHDUTUS

Milloin on oikea aika aloittaa laihdutusprojekti tai elämäntaparemontti? No ei ikinä, mutta juuri nyt.

Jos rupeamme perustelemaan ajankohtaa itsellemme, niin hyvää hetkeä ei tuu ikinä. Ensi viikolla on firman kesäjuhlat ja siellä tulee juotua kuoharia, ja sitten on serkun lapsen lakkiaiset ja siellä on kakkua, kesällä ei voi laihduttaa koska grilliruoat ja talvella ei voi koska pikkujoulut ja jouluruoat ja punkku ja juustot.

ELI: Jos oot harkinnut asiaa, niin nyt vaan lusikka kauniiseen käteen (ja siihen lusikkaan sit jotain muuta kuin jäätelöä) ja hommiin. Nyt. Siis tänään. Heti tosta lounaalta aloitat.

Toki jotta laihdutusprojektisi olisi mitenkään tolkullisen realismin rajoissa, niin sun pitää olla hommalle valmis. Jos sulla juuri tällä hetkellä on käynnissä avioeroprosessi, läheisen saattohoito, yt-neuvottelut tai muuten poikkeuksellisen stressaava ja, no, poikkeuksellinen ajanjakso sun elämässä, niin ehkä just tää ei ole otollisin mahdollinen hetki vielä yrittää änkeä scheduleen täysin uuden elämäntavan harjoittelemista. MUTTA! Laihduttamisen aloittamista ei voi siirtää ikuisuuksia eteenpäin vaan siksi että ei muka ole motivaatiota tai tuntuu vähän ikävältä.

Mulla kesti äärettömän kauan ennen kuin olin itse vastaanottavainen muutokselle, ilmeisesti, koska muutenhan olisin onnistunut jo paljon aikaisemmin. Jokainen ylipainoinen haluaa laihtua, mutta avunpyytäminen on paljon hankalampaa. Silloin pitäisi myöntää, ettei ole tyytyväinen itseensä, ja se voi olla monelle kova paikka. Sitä paitsi lihavuus kielii siitä, ettei kykene alkeelliseen elämänhallintaan kuten kaikki muut (eli ne normaalipainoiset), eikö? Näin sitä ainakin ajattelee ja siksi avun hakemiseen on varmasti kynnys.

Onnistunut laihduttaminen ON vaativaa. Eka askel onkin varmaan kiinnostua siitä. Niin sä ehkä oot tehnyt, koska sä oot täällä. Lue kaikkea mitä eteen tulee, googlaa, hae kirjastosta kirjoja, kysy asiantuntijoilta ja kuuntele erilaisia tarinoita ihmisiltä, jotka ovat onnistuneet. Ei ole yhtä oikeaa tapaa pudottaa painoa, ja jokaiselle löytyy kyllä se joka v***ttaa vähiten. Vaikka laihduttaminen tuntuu maailman hankalimmalta, sen painon pitäminen aisoissa loppuelämän on se, joka vaatii brainpoweria ja ihan kaikkea muutakin poweria.