Noni, lipsahtipas vähän tollanen teatraalinen otsikko, mutta mä haluaisin, että toi ois totta.

Tänään vietetään kansainvälistä lastenkirjapäivää. Tärkeä päivä, koska lastenkirjat ovat tietysti kytköksissä siihen, millaiset lukutaidon ja -tavan ihminen lapsi omaksuu. Lukutaito on monissa tutkimuksissa yhdistetty yleiseen elämässä menestymiseen – ja käänteisesti: lukutaidottomuus tai heikot lukutaidot aiheuttavan syrjäytyneisyyttä ja heikkoa koulu- ja työmenestystä.

Kodin rooli lasten lukutaidon kehityksessä on supertärkeä. Tuoreessa PIRLS-tutkimuksessa todetaan, että vaikuttavia tekijöitä olivat kotitaustan lisäksi vanhempien lukutottumukset ja asenteet.

“Mut kaikkihan Suomessa osaa lukea”. No ei osaa. Suomalaisnuorista 10% on heikko lukutaito. Kelaa mitä tahkoamista on kaikki muukin koulunkäynti, jos lukutaito on heikko. Se rajoittaa luonnollisesti menestystä jatko-opinnoissa ja työelämässä.

Eli kirja käteen, äiti ja isä. Lapselle lukeminen on kuin rahaa veisi pankkiin. Ja ei, ei oo pakko lukea Pikkunaisia tai Waltaria, vaan teksti voi ihan hyvin olla vaikka joku pitempi juttu Fortnite-lehdessä – pääasia, että lukemisesta tulee tapa. Kaikille tää ei tuu luonnostaan, ja jos on sukunsa ensimmäinen lukija, niin jeesiä pitää olla saatavilla vaikka neuvolassa tai varhaiskasvatuksessa.

Kouluilla on massiivinen määrä opetettavia asioita, mutta on kaksi asiaa, jotka mä soisin että jokainen lapsi koulussa (ja mielellään tietysti ensisijaisesti kotona) omaksuisi elämäntavoikseen: liikkumisen ja lukemisen. Ne parantavat yhteiskuntaa makrotasolla ja elämänlaatua henkilökohtaisella tasolla.

Kolme konkreettista askelta:

1. Tunti viikossa kirjastossa. Joko koulun tai vanhempien tai isovanhempien kanssa. Tehkää vaikka korttelirinki ja vuorotelkaa kuka vie lapset kirjastoon. Jos heidät tarpeeksi sinnikkäästi sinne vie, niin ennen pitkää he tarttuvat johonkin kirjaan.
2. Vartti iltasatua illassa. Aivan poskettoman hyviä kirjoja, joista kukaan lapsi ei ole pitämättä ovat Tatu ja Patu -kirjat (Päiväkodissa on meidän suosikkimme), Neropatin päiväkirjat, Lasse-kirjat (jos ruotsi sujuu, niin vielä hauskempia ovat Lassen pikkuveljen Håkanin toilailut)
3. Ota tosissasi pienikin vihje lukemisinnosta. Vaikka se tarkoittaisi että pitää ostaa tai lainata lapsellesi Miklun ”kirja” – koska se, mitä Jörkka sanoo on totta: Lukeminen kannattaa aina.