Hyvää naistenpäivää!

Naistenpäivä on pitkään ollut vähän kuin äitienpäivä, mutta kaikille naisille. Mä en missään nimessä ole se, joka saa ruusun ja alkaa heti svidduilla että ”väärin kunnioitettu”. On hienoa, että naistenpäivä noteerataan monin tavoin, ja uskon, että useimmat meistä myös tietävät, että naistenpäivän ydin ei ole aromaterapiahoidoissa, kukissa ja kuohuviinissä tai muussakaan hemmottelu-ulottuvuudessa. Naistenpäivän ydin on tasa-arvossa.

Mä en haluu olla karmee party pooper tänään kun ois salee tarjolla just niitä kukkia ja aromaterapiahoitoja, mutta juuri siksi haluan tuoda esille ihan hemmetin pelottavia tilastoja.

Suomi on monessa asiassa tilastojen kärkimaa. Valitettavasti me ollaan myös tilastojen kärkimaa perheväkivallassa. Jopa kolmasosa naisista pelkää kotona. Ensi- ja turvakotien liiton mukaan yli 900 000 naista joutuu Suomessa perheväkivallan uhriksi tai sen uhan alaiseksi.

Tämä on niin monisyinen ja monimutkainen ongelma, ettei helppoja ratkaisuja ole. Yksi kiireellinen selvä asia, joka on saatava kondikseen, on turvakotipaikkojen määrä. Suomessa on alle 200 turvakotipaikkaa kun niitä pitäisi olla ainakin 500. Osa ongelmista siis ratkeaa suoraviivaisesti resurssoinnilla, mutta suuri osa vaatii paljon isompaa ponnistusta ja kokonaisvaltaista muutosta.

Perheväkivallassa uhri kokee usein häpeää, vaikka oikeasti häpeä kuuluu tekijälle. Häpeä on väkivallan bensa, ja häpeää on vaikea murtaa. Se murtuu enemmällä puheella ja muutetuilla asenteilla. Uudessa Seelannissa lainsäädännössä on taattu perheväkivallan uhreille 10 päivää palkallista vapaata järjestää asiansa kuntoon ja hakea apua ja tukea. Vodafone on tehnyt omien työntekijöidensä osalta samanlaisen päätöksen ensimmäisenä yrityksenä maailmassa. Vodafone myös kouluttaa HR-henkilöstöään asiasta, ja tarjoaa työntekijälle ammattiapua. 10 päivää palkallista vapaata ei tietenkään ratkaise perheväkivaltaongelmaa, mutta ne ovat konkreettisia asioita, joilla murretaan sitä häpeää. Kun uhri TIETÄÄ, että apua on tarjolla (mistä sitä saa, miten sitä saa, että sua uskotaan), niin on helpompi uskaltaa hakea sitä. Kun asiaan puututaan tällä tasolla, se siirtää sitä häpeää tekijään suuntaan.

”Miksi se ei vaan lähde?” ajatellaan usein. Riina-Maria Metso on kirjoittanut samannimisen kirjan. Suosittelen lämpimästi sen lukemista. Se kuvailee elävästi ja kattavasti sen, miksi kotiväkivalta on niin vaikea asia ratkaista. Miksei se vaan lähde -kysymykseen on monta vastausta. Voi olla, ettei yksinkertaisesti ole rahaa lähteä. Voi olla, ettei ole paikkaa, johon mennä. Ennen kaikkea on pelko siitä, että väkivaltainen puoliso kostaa lähtemisen sinulle tai rakkaimmillesi – pahemmin kuin koskaan ennen.

NAISTENPÄIVÄ-TASA-ARVO-DISCLAIMER: Näen ympärilläni valtavan määrän mahtavia miehiä, joille tasa-arvo ei ole minkäänlainen ongelma, vaan itsestäänselvyys. He tajuavat rakenteellisia ongelmia, ja ymmärtävät nöyränä myös, että heiltä saattaa jäädä myös näkymättömiä haitallisia rakenteita havaitsematta, koska ne eivät iske häneen. Heidän kanssaan tehdään töitä ja bisnestä ja duunia ja elämää yhdessä, eikä sukupuoli ole kummallekaan mikään issue. Mulla on ollut näitä sekä pomoina että alaisina, ystävinä ja kollegoina. Nää ihmiset saa liian vähän creditiä.