LUKEMINEN KANNATTAA AINA!

Annan kolme hyvää kirjavinkkiä, eikä yksikään niistä ole romaani mutta vaikka et olisi tietokirjaihminen, niin ÄLÄ LOPETA LUKEMISTA TÄHÄN!

Ensinnäkin: Tietokirja on huono sana. Englanniksi kaikesta ei-kaunokirjallisuudesta käytetään termiä non-fiction, mikä on paljon parempi. Tietokirja kuulostaa kauhean vakavalta ja myös siltä, että siellä pitäisi olla hirveästi TIETOA, vähän kuin Mitä, Missä, Milloin -kirjassa tai Pikkujättiläisessä (milleniaaleille tiedoksi että nämä ovat kirjasarjoja, joista etsittiin tietoa silloin kun ei vielä ollut internetiä. Eli vähän kuin Google mutta aakkosjärjestyksessä).

Toisekseen: Tietokirja antaa sellaisen viban, ettei siinä a) ole juonta, eikä b) juoni varsinkaan vedä.

Minä luin ensimmäisen non-fiction -kirjan varmaan kolmekymppisenä (siis tarkoitan TAHALLANI lukemiani kirjoja, koska toki esim kaikki opiskeluaikaiset oppikirjat olivat tietokirjoja). Olen lukenut PALJON, mutta olen aina ollut romaani-ihminen. Vuosien varrella olen ostellut kaikenlaisia ”tietokirjoja”, mutta ne ovat jääneet pölyttymään yöpöydälle, josta sitten kuukausia myöhemmin olen suosiolla siirtänyt ne kirjahyllyyn. Ongelma on ollut, että ne ovat kirjoja, joita ei ole kauhea vaikea laskea käsistään.

Mutta kas, näistä yhdessäkään ei ole tuota ongelmaa. Juoni ON ja se vetää.

Bad Blood: Erinomainen kirja huikeasta kimmasta nimeltä Elizabeth Holmes, joka onnistui keräämään kymmeniä miljoonia dollareita rahoitusta start upiinsa, joka parhaimmillaan oli Piilaakson valuaatioltaan ehkä korkein yksisarvinen (eli yritys, jota ei ole listattu pörssiin, mutta jonka arvoksi arvioidaan yli miljardi dollaria).

Red Card: Poikkeuksellisen yksityiskohtainen sukellus ammattilaisjalkapallon äärimmäisen järjestelmälliseen ja päätähuimaavaan korruptioon.

I’ll be gone in the dark: Rikosbloggarin pakkomielteestä tuli kirja. Michelle McNamara ei ole ammattipoliisi tai etsivä, mutta intohimoinen rikosharrastaja. Hän kirjoitti kirjan rikollisesta, joka vuosi kausia raiskasi ja tappoi lukuisia ihmisiä ympäri Kaliforniaa. Michelle McNamara antoi sarjamurhaajalle nimen Golden State Killer. Michelle itse kuoli ennen kuin ehti saada kirjaa ihan valmiiksi. Hänen hartain toiveensa ja elämäntyönsä oli auttaa saattaa tämä sarjamurhaaja oikeuden eteen. Melkein päivälleen kaksi kuukautta sen jälkeen kun kirja julkaistiin, ja 44 vuotta Golden State Killerin ensimmäisen rikoksen jälkeen, Joseph James DeAngelo pidätettiin ja on todettu syylliseksi.