Suomi johtaa Euroopan unionia (tämän tietävät kaikki helsinkiläiset, koska aina kun yrität ehtiä jonnekin ajoissa on Mannerheimintie kiinni siksi, että jotakin ministereitä kuljetetaan jonnekin) vuoden loppuun asti neuvoston puheenjohtajan ominaisuudessa.

Tiistaina ja keskiviikkona toimin yhden EU-konferenssin conferencierina (se on hieno sana juontajalle) kun Helsingissä keskusteltiin audiovisuaalisen alan (tv, leffa, pelit jne) kilpailukyvystä.

In Finland we have this thing called Pirttihirmu

Ensitöikseni selvitin yleisölle, että me suomalaiset rakastamme sääntöjä; että täällä voit aivan hyvin keskellä yötä törmätä jalankulkijoihin, jotka kuuliaisesti odottavat vihreän valon syttymistä vaikkei autoja olisi tunteihin ajanut lähimaillakaan. Selostin, että samankaltaisella vakavuudella suhtaudumme printattuihin konferenssiaikatauluihin. Kun agendassa lukee 11.30, niin täällähän puhe jatkuu 11.30. Silmäni kiiluivat enemmän sillai hullunkiiltoisesti kuin vitsikkäästi, joten jopa eteläeurooppalaiset olivat ajoissa. Suosittelenkin pelottelua, uhkailua ja nalkutusta tehokkaana juontokeinona.

Lentokompensaatio

Finlandia-talon screeneillä välkkyi välillä tämä sanoma. Tästä voisi mielestäni pitää vähän isompaakin meteliä. Vai onko tämä kenties aivan business as usual jo kaikissa EU-puheenjohtajuuksissa, ettei kukaan edes ajattele tätä promota tämän enempää?

Tarjoilut

Tärkein asia on tietenkin tarjoilut. Ilahduin, että tauolla oli pullaa: korvapuusti on kuitenkin yksi hienoimmista asioista, jota maallamme on tarjota. (Nyt iski epäusko, onkohan korvapuusti sittenkin ruotsalainen keksintö? Ruotsalaiset osaavat luoda hurmaavia juttuja, kuten vaikka korvapuustin, Coca Cola -pullon ja Henrik Lundqvistin).