Teimme tänään sitä avokadopastaa (tai somepastaksihan sitä kai myös voisi kutsua) josta kaikki ovat puhuneet (tai itse asiassa puhuneet ja jo unohtaneet; me tullaan aina vähän jälkijunassa). Mä suhtauduin siihen vähän skeptisesti. Olin varma että siitä tulee pettymys, koska kun sitä nyt niin paljon on hehkutettu (se on NIIN hyvää että itku tulee) niin miten se mitenkään voi yltää odotuksiin?

Ja tavallaan niin kävikin. Se oli kyllä tosi hyvää. Mutta en mä itkenyt. Sen sijaan tapahtui toinen merkittävä asia: Mieheni ihastui ruokaan oikein paljon, ja santsasi. Kahdesti. Kehuimme ruokaa, ja sanoin että tämä on siitäkin kätevä että tätä voi laittaa vieraille vaikka kylään tulisi vege. Mieheni katsahti minuun. ”Aivan totta”, näin oivalluksen hänen kasvoillaan, ”täähän on vegeä!”. Yleensä meillä on syöty kasvisruokia silloin kuin pikkulyyli ja minä ollaan kahdestaan. Tämä ihmepasta kuitenkin pääsi koko perheen vegelistalle. Kyllä se jotain sen pastan hyvyydestä kertoo.

Jos tämä pasta joltain jostain syystä on jäänyt hoksaamatta, niin ohjeet siihen löytyy täältä.