Minä olen hyvin kiinnostunut tehokkaiden ihmisten työtavoista. Ihmettelen aina, miten jotkut ihmiset pyörittävät yritystä, bloggaavat, harrastavat, seurustelevat, kasvattavat lapsia, viettävät romanttisia lomia, kirjoittavat kirjan ja ehkä väitöskirjan sekä juoksevat maratoneja ja ehtivät silti bingekatsoa Netflixiä. Ja haluan olla nämä ihmiset.

Luen siis kaikki artikkelit ja lehdet, joiden otsikot lupailevat pääsyä tehoihmisten salaisuuksiin ja keinovalikoimaan. Kuten tämä: eräs kahdeksankymppinen monimiljonääri yritysjohtaja hoiti sähköpostiaan niin, että mikäli meili ei aiheuttanut toimenpiteitä, niin hän deletoi sen heti. Valtaosaan meileistä hän vastasi lyhyesti (vaikka vain yhdellä sanalla), koska silloin hän saattoi löytää mitä tahansa sent-boxistaan hakemalla oikealla hakusanalla. SEN JÄLKEEN HÄN DELETOI SEN ALKUPERÄISEN SAADUN MEILIN. Ajatus siitä, että vaan deletoisi kaiken, antaa mulle fyysisiä mielihyvänväristyksiä.

Toinen yritysjohtaja, nuori nainen joka veti omaa startup –yritystään, söi joka päivä täsmälleen saman lounaan ja aina työpöytänsä äärellä. Se, että joka päivää tuhlaa aikaa ja energiaa siihen, missä syödään, mitä syödään, kuka lähtee mukaan jne oli hänen mielestään hyödytöntä. Tai ehkä ei hyödytöntä, mutta se ei ollut tarvehierarkiassa tarpeeksi tärkeä asia johon tuhlata rajallista ajatus- ja päätöskapasiteettia. Tätä samaa ideologiaa noudatti Steve Jobs pukeutumalla joka päivä samoihin vaatteisiin (tai siis kai hän vaihtoi sitä itse vaatetta, mutta hänellä roikkui valtava kasa identtisiä vaatteita kaapissa. Mä toivon). Myös Antti Holma (ei yritysjohtaja, mutta muuten kyllä nero) syö joka päivä samaa ruokaa, koska ”kauppaan pitää mennä autopilotti päällä”. YAS QUEEN! Just niin!

Mä käytän NIIN paljon aikaa ja ahdistusta siihen, että hädissäni ja nälissäni mietin toppatakissa heviosastolla, että mitä tänään syötäisiin ja tuskanhiki valuu samalla kun yritän epätoivoisena googlailla ”helppo, terveellinen arkiruoka”. Mulle sopisi erittäin hyvin syödä täsmälleen samaa asiaa joka päivä (tonnikalaa auringonkukkaöljyssä ja wokkikasviksia), mutta taloudessa asuva lapsi-ihminen ei tällaiseen suostu (kuulemma edes vaikka ruoka olisi pizza tai mac and cheese).

Olen skarpannut viime viikkoina, ja alkanut niin sanotusti meal preppaamaan. Sunnuntaina siis saatan peräti tehdä valmiiksi pakkaseen tai jääkaappiin ruokia, tai vähintäänkin suunnitella jokaisen illan ruoat ja ostaa tarvikkeet jääkaappiin. Olen siis eliminoinut arjen ruokakauppakäynnit pl. maito- tai hedelmävarastojen täydentämiset, ja sehän on tehnyt musta suorastaan mukavamman ihmisen. Ei tää nyt vielä väitöskirjan tai maratonin tai ees Good Wifen viimeisen tuotantokauden mentävää aukkoa mun arjessa ole tehnyt, mutta TÄÄ ON ALKU!