Terveisiä Tukholmasta. Olen täällä kuvaamassa mainosta XL-S Medical laihdutustuotteelle. Olen viimeiset 6 viikkoa ollut mukana kampanjassa, jossa kerätään yhteen väkeä, joka haluaa laihduttaa; annetaan heille työkaluja (kuten PT:n ohjeita, ruokavalioneuvontaa, XL-S kuituvalmistetta ja ennen kaikkea FB-ryhmän ryhmätsemppi) ja kannustetaan ihmisiä terveelliseen elämänmuutokseen. Lupaan kirjoittaa kamppiksesta ja tuotteesta lisää tuonnempana.

Mun oma laihduttaminen (tai kuten sitä lehtien ja lääkärien ja ammattilaisten mukaan pitäisi kutsua: elämänmuutos) alkoi kuutisen vuotta sitten. Lapseni oli syntynyt, ja vaikka minulle ei ollut raskauskiloja jäänytkään, niin ylipainoa oli ennestään valtava määrä. Itse asiassa lapseni taisi pelastaa henkeni. Jos en olisi käynnistänyt muutosta silloin, ties miten lihava olisin tänään. Raskauden aikana neuvolassa sain paljon ravintoneuvontaa, ennen kaikkea oikeanlaisesta syömisrytmistä sekä ruoan laadusta. Raskausaika aloitti elämäntapojen parantamisen, jo yksinkertaisesti siitä syystä että lapseni oli minulle jo ennen syntymäänsä tai edes hedelmöittymistään tärkeämpi asia kuin mikään muu maailmassa.

Mä seitsemän vuotta sitten ja nyt

Äitiysloma on luksusta koska saa hengata vauvansa kanssa rajattomasti. Toinen loistava puoli siinä on, että ehtii yhtäkkiä keskittyä itseensä aivan eri tavalla kuin koskaan ennen. Kiinnostutin itseni ruokaan (koska on pakko), sen laatuun ja ennen kaikkea määrään. Aloin kirjaamaan ruokapäiväkirjaan (kalorilaskuriin) kaiken syömiseni. Ne opit olivat todella hyödyllisiä. Tajusin miten paljon normaalin ihmisen kuuluu syödä ja milloin.

Vauva nukkui vaunuissa erinomaisesti ja ryhdyin kärräämään häntä ympäri Helsinkiä. Eräänä päivänä tajusin että oikein odotin kävelylle pääsyä. Lenkit venyivät, ja saattoivat kestää toista tuntia kun kiersin Helsinkiä rantoja pitkin. Hitaasti huomasin edistystä.

Koska edistystä tapahtui, kiinnostuin laihduttamisesta enemmän. Luin kirjoja, artikkeleita, katsoin kaikki television laihdutusohjelmat, surffasin netissä. Välillä homma junnasi paikallaan, kun lapsi kasvoi eikä enää suostunutkaan nukkumaan pitkiä päikkäreitä kärryissä. Sitten taas tuli kivat ilmat ja homma liikahti esim. lenkeillä tai jollain muulla virikkeellä eteenpäin. Tuli ajanjaksoja jolloin jaksoin tarkkailla jokaikistä suupalaani ja syödä äärettömän tarkasti (monipuolisesti ja terveellisesti ja tarpeeksi kuitenkin kalorimäärää rajoittaen) ja sitten tuli taas ajanjaksoja etten jaksanut.

Näin olen sitten edennyt. Välillä painonpudotus nytkähtää eteenpäin, ja sitten pidän taukoa. Lupaan kirjoittaa laihdutustauon hienouksista myöhemmin!

En ole vuoteen laihtunut. Enkä laihduttanut. Ennen kuin nyt. Tarvittiin ulkoinen ärsyke, jotta projekti voi jatkua. Tässä tapauksessa siis ulkoinen ärsyke on XL-S –kampanja ja tilivelvollisuus sille FB-ryhmälle! Olen tähän päivämäärään mennessä kuuden vuoden aikana laihtunut 25 kiloa. Mun tavoite ei missään vaiheessa ole ollut bikinimallin ura (salettiin TODELLA ankeeta hommaa, sillä alalla varmasti on esim. ihan paskat firman pikkujoulut) eikä mikään tietty kilomäärä. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että kun BMI osuu normaalin painoindeksin haarukkaan, niin ollaan perillä. Sen jälkeen loppuelämä on painossapysymistä, ei laihduttamista.

Kun harrastin laihduttamista aktiivisemmin, myös laihduin aktiivisemmin. Niinpä päätin aloittaa tämän blogin. Tämä on toki ollut olemassa jo monta vuotta sitten, mutta nyt tästä tulee laihdutusblogi. Jos ei kiinnosta yhtään ja häivyt, niin en loukkaannu, laihduttaminen on aivan JÄÄTÄVÄN tylsää hommaa välillä.