Kirjoittanut Lotta
Haluaisin kuulla mielipiteenne ja kokemuksenne siitä, missä iässä Harry Pottereita voi lukea lapselle. (Itsehän olen niihin ehkä edelleenkin liian nuori).
Sivujuonne: Muistan elävästi kun luin kirjasarjan viidettä osaa (Harry Potter and the Order of The Phoenix). Äitini tiskasi keittiössä, ja menin keittiöjakkaralle hänen viereensä istumaan, aivan liian lähelle, selkeästi tehden kaikki kotityöt vähän hankalaksi ollen tiellä.
Äiti: Miksi sä siinä istut? Eikö olisi kivempi lukea sohvalla?
Mä: Eiku muuten vaan.
Äiti: Sä oot vähän tiellä.
Mä: Joo, mutta mä en halua olla olohuoneessa.
Äiti: (Katsoo kirjaani) Onko se sulle liian pelottava? (Äidit tietää aina kaiken)
Mä: (Lammasmaisesti) On.
Äiti: Sä oot 22. Haluuksä muuttaa takas kotiin?
Tätä vasten on tietysti sulaa hulluutta kuvitella että voisin nyt alkaa lukea Pottereita omalle lapselleni, joka täyttää kesällä kuusi. Toisaalta kaksi ensimmäistä kirjaa ovat paljon kevyempiä ja valoisampia kuin viisi seuraavaa, ja mulla on vaan hirveä hinku lukea ne uudestaan!
Oikeasti mun ei alun perin pitänyt kiinnostua Harry Pottereista ollenkaan. Mä en ollut aikaisemmin ikinä lukenut fantasiakirjallisuutta, kaikki ne peikot ja möröt sunmuut eivät vaan vedonneet muhun millään tavalla. Tää päti (pätee?) myös elokuviin. Ajatus siitä että katsoisin Taru Sormusten Herrasta –elokuvan, oli musta about yhtä houkutteleva kuin revennyt tyrä. (Oikeesti! Miksi ne on niin pitkiä?! Naiset synnyttääkin nopeammin kuin se elokuva loppuu)
Sitten veljeni sai ensimmäisen Harry Potterin joululahjaksi. Oli vuosi 1999, ja kaikki lehdet kirjoittivat siitä miten tämä uusi ihmeellinen lastenkirja valloitti niin aikuisten kuin lastenkin sydämet. Ajattelin että, no mä vähän selaan tätä kirjaa niin tiedän sitten mistä puhutaan. Vuorokausi myöhemmin katsoin kirjasta ylös. Luin sen yhdeltä istumalta, koska en malttanut laskea käsistäni. Pidin parin vuoden tauon ja luin loput kolme kirjaa melkein putkeen. Kesällä 2005 seisoin sitten jo muitten (lasten) kanssa Akateemisen kirjakaupan ulkopuolella joskus sianpieremän aikaan odottamassa että ensimmäisten joukossa varmasti saan kirjan käsiini.
Seitsemäs, eli viimeinen kirja, ilmestyi kun olin lomalla Budapestissä. Tiesin että hotellin alakerrassa oli kirjakauppa, ja että monet kirjakaupat ympäri maailman avasivat ovensa 00.01 jotta pakkomielteisimmät meistä saisivat kirjansa heti. Päätin soittaa etukäteen kauppaan. Etsin numeron netistä. Asiakaspalvelija ei osannut englantia, mutta sehän ei suinkaan ollut ongelma, sillä osaan sujuvasti unkaria. Ja kun sanon ”sujuvasti” tarkoitan ”tooooodella ontuvasti”. Niinpä pajatin menemään puhelimeen: ”Jó napot kívánok, kérek az új Harry Potter! Bolt nyitva jövő szombaton éjfél vagy vasarnap reggel? (Käännös: Hyvää päivää, haluan uusi Harry Potter! Kauppa auki ensi lauantaina keskiyö vai sunnuntai aamu?”). Niin vaan kuulkaa Ildikó siellä toisessa päässä ymmärsi ihan täysin, ja ilmoitti että KYLLÄ, kirjan todella saa keskellä yötä kirjakaupasta. (Ja sinne myös sitten rynnistimme, keskellä yötä, kahden aikaan, matkallamme kotiin baarista pikkutuiskeessa).
Eilen tuli Harry Potter ja Viisasten kivi –leffa telkkarista. Se on ainoa Harry Potter –elokuva jonka olen nähnyt, ja mulla syttyi vastustamaton Potter-ikävä ja kipinä lukea kirjat uudestaan.
Ehkä odotan vielä Pottereiden kanssa (voin lukea ne itsekseni ilman yleisöä), mutta otan mielelläni yhteislukukokemuksia ja ikäsuosituksia vastaan kommenttiosiossa KUTEN MYÖS MUITA kesälukemisvinkkejä lastenkirjallisuuden puolelta! Risto Räppääjät olemme lukeneet kaikki ja moneen kertaan ja vaikka ne ovat ihania, niin mä toivoisin nyt jotain vaihtelua.
Lotta Backlund 
Olet varmaan kuullut Tiina-kirjoista? En niitä suosittele nyt vaan Anni Polvan muinoin kirjoittamia rakkausromaaneja, joissa aina kompastellaan rakkauden tiellä. Divareista luultavasti löytyy. Tuskin kirjastoista. Ostin talvella kaksi ja toisen sain hikisesti luettua mutta toinen avaamatta. Nuorena luin intopinkeenä niitä. 40 v myöhemmin ne tuntuu, noh, erilaiselta. Ne on kyllä sujuvaa luettavaa, mutta ne kommellukset… Enää ei taideta olla niin viattomia.
Oih, Tiina-kirjat! Luin niitä varmaan 20 kappaletta pienenä! Sitten ne eivät enää oikein kiinnostaneet, kun Tiina vähän kasvoi. Tiinat ei ehkä vielä 6-vuotiaalle ole mutta itse voisin ihan hyvin nostalgiapäissäni sellaisen lukaista 😀
Itse suurena potteristina en Pottereita lukis alle kouluikäiselle, toki riippuu lapsesta. Ekat on silti kesympiä kuin loppupään kirjat, joten sen puolesta voisi sarjaa aloitella.
Jukka Parkkisen Karhukirjeitä-kirjat on aivan loistavia. Mukavia juttuja sopivan mittaisissa luvuissa, ja toisinaan sellaisia juttuja jotka naurattaa aikuisia mut ei avaudu lapsille. Ja ainoan lukemani Ella-kirjan (Ella ja kaverit menevät metsään) perusteella uskallan suositella niitäkin. Säälittää hiukan se opettaja-parka 🙂
Joku muukin kehui Karhukirjeitä, joista en ole kuullut mutta nyt ehdottomasti otan selvää! Kiitos! 🙂
Muistaisin joskus lukeneeni jostain (lähdeviittaukset kunnossa), että J.K. Rowling oli sitä mieltä, että kirjoja voi lukea sen ikäiselle kuin Harry on kirjassa. Mutta tämähän ei toimi, koska pari kirjaa koukuttaa lapsen ja sitten pitäisi muka odottaa viisi vuotta loppuratkaisua. Ehkä alle kouluikäinen on kuitenkin vähän liian pieni.
Niinpä, mä mietin kanssa että itsellähän tuli automaattisesti sitä odotusaikaa aina kun JK:llä kesti kuitenkin aina pari vuotta kirjoittaa uusi kirja; joten siinä varttui itsekin samalla. Tosin viimeisen kohdallahan todella olin jo 26, joka on vähän eri kuin 5… 🙂
Bongasin postauksesi kun itse etsin uutta luettavaa 5 ja puolivuotiaalle 😊. Me ollaan kahlattu nyt Lingrenit läpi ja tykättiin! Hän kuuli ekaa kertaa sadut ja tuskin niistä mitään enää muistaa mutta voi kuinka odotin itse aina iltaa ja iltasatua kun oma lapsuus heräsi eloon. Kiljusen herrasväki -kirjat ja hölmöläissadut iskevät meillä poikaan ja äitiin myös 😊
Mäkin odotan jo kovasti koska saa alkaa lukemaan pottereita! Luulen, että luen kunhan tämä esikoinen menee kouluun ja pikkuveli kuulee ne siis jo ihan liian varhain! Jos vuosi tolkulla on lukenut nallepuheja niin onko niihin pakko taantua sitten taas uudestaan kun pääsee juuri vähän paremman kirjallisuuden makuun?! Lukiskohan tuo isompi sitten niitä jo pikkuveljelleen.. Siinä suunnitelma 😉
Meillä tokaluokkalaisina ovat aloittaneet Potterit. Esikoinen, jolle lukemisen oppiminen oli heikkoa luki aina kappaleesta ekan sivun ja mä luin loput. Ensimmäinen kirja jonka itse luki (muutamassa viikossa!) oli se toinen osa Potterista, koska kieltäydyin lukemasta. Esikoinen luki kirjat vauhdilla ja sai katsoa elokuvat aina kun kirja oli ”suoritettu” ja viimeisiä leffoja varten piti vähän kasvaakin. Toinen lapsi sitten itse sääteli, koki kirjat liian jännäksi. Mutta alle 11v ehti lukea kaikki kuitenkin. Olen kuullut kerrottavan että lapsen mieli käsittelee luettua tarinaa kokemansa ja näkemänsä kautta, eli jos ei ole joutunut kauhutarinoita todistamaan ei mielikuvitus ole liian raaka. Mutta en lukisi vielä syksyllä koulunsa aloittavalle. Onneksi niitä saa lukea myös itse! Muistan myös tuon -99 kun kirjoista alettiin kohuta ja esikoista imettäessä meni valvomispuuhiksi kirjan takia, ei vauvan 🙂
Itse luin lapselle ensimmäisen kirjan tämän ollessa ekalla, toisen kirjan tokalla jne. Välissä aina sitten vedettiin viisikkoa ja muuta 😀 Tämä siksikin, että lukija tarvitsi välillä lyhyempiä ja vähemmän ääntä kuluttavia luettavia. (Siis jos lukee eläytyen jokaiseen rooliin). Luen lapselle edelleen, nyt nuorten fantasiaa… lapsi täyttää tänä vuonna 14 😀 Varmaan vähän lapsen mukaan päättäisin sen aloitusiän tai sitten miettisin, että haluanko jättää kirjat vaikkapa lapselle itselleen luettavaksi. Osa muksuista luki koulussa 4-6luokalla näitä Pottereita omatoimisesti, kun siis koulussa piti valita joku kirja mitä lukea. (Oman oli pakko sitten valita Remeksiä tms. kun Potterit oli kotiprojekti äidin kanssa). Mutta ainakin koulussa siis rajattiin, että hyvinkin voi jo tuolloin 4-6luokalla niitä lukea, jos se ekaluokkalainen tuntuu liian pieneltä. Oma oli ainakin valmis ja haltioitunut tarinasta.
Me aloitettiin eskarin lopulla. Sensuroin pahimmat kohdat. Pikkusisaruskin kuunteli mutta nukahti aina kesken kaiken. Nyt on luettu kolme ekaa ja pidetään pakkotaukoa joka harmittaa jokaista. Neljäs aloitetaan talvella ja sitten saa lukea itse uudestaan ne neljä ekaa.