Kirjoittanut Lotta
Mä juoksin syyskuussa puolimaratonin. Se ei kaikkien mielestä ole kovin ihmeellistä, mutta trust me, mulle ex-läskärinä se on vain ihan vähän vähemmän hämmästyttävää ja ihmeellistä kuin se, että Mervi Tapola on vielä hengissä. 21 ja risat kilometriä on aivan saatanan pitkä matka.
Juoksin puolimaratonin Budapestissä. Selvisin hengissä.
Ennen-kuva hotellihuoneessa aikaisin aamulla.
Jälkeen-kuva tultuani maaliin.
Jälkeen-kuva huoltojoukkojeni (huoltojoukot = bestikseni Kukka) löydettyä mut. Jalat kramppasivat niin että oli pakko venytellä samaa aikaan kun join voittoskumppa (voitto = pääsin maaliin).
Ensimmäinen ajatukseni siinä maaliviivan ylitettyäni oli että ”No tätä mä en TODELLAKAAN tee enää uudestaan”. Ja nyt sitten syön sanani.
Sain paikan Adidasheimossa. Helvete. Treenit alkaa helmikuun alussa ja kesäkuun 7 päivä juostaan Helsinki Half Marathon. Aikani Budapestissa oli 2:15. Tavoitteeni kesäkuulle on 2:14. Babysteps.
Lotta Backlund 
Lotta, du är tuff. Jag är en sådan fegis att jag inte ens vågar sätta upp ett första mål.
Gör det, det blir bra i alla fall! Man kan ju justera sitt mål an efter. Och Adidas heimo kommer dessutom att ha en virtual-heimo. Börja där! 🙂
Otroligt bra Lotta!! Du inspirerar. 🙂
Hurjasti onnea puolimarasta!!! On se hiton pitkä matka, eikä missään nimessä pidä vähätellä. Mun piti aloittaa treenaamaan mun toiselle maratonille syksyllä, mutta plantaarifascia ja akillesjännevaivat esti harjoittelun. Nyt vasta alkaa jalka oleen siinä kunnossa, että voi aloittaa taas juoksemisen. Suunnitelmat vaihtui niin, että syksyllä juoksen kympin täällä Kuopiossa ja sitten aloitan maratontreenit uudestaan. Puolikkaan juoksen ehkä vasta ensi keväänä ennen Tukholman maratonia. Tsemppiä sulle juoksuhommiiin =o)
Oh, tack! Kiitos! Ja tsemppiä Hanna, on varmaan superturhauttavaa olla juoksukiellossa. Ei niin että mä sitä niin paljon rakastaisin, mutta olisin sairaan huono keksimään mitään korvaavaa liikuntaa… 🙂