Joskus totuus lävähtää päin pläsiä kuin märkä rätti. Totuus: olen tullut vanhaksi. Kävelin Narinkkatorin suunnasta Presidentti-hotellille ja näin ravintolan nimeltä Silk Club. Ovessa luki että se on auki neljään. Se on siis yökerho. Olen tullut siihen ikään, että yökerhoja voi tupsahtaa kaupunkiin ja mä en tiedä siitä mitään. En ole profiloitunut NIIN partypinglaksi että aina saisin kutsuja uusien ravintoloiden avajaisiin, mutta olen mä nyt sen verran skenessä ollut sisällä että olen KUULLUT että uusi klubi avaa. Helsingissä on niin vähän neljään asti auki olevia baareja, että kyllä ne hanskassa on. Ja nyt: ei mitään. Täysi yllätys. Sen sijaan sain kyllä viime vuoden loppupuolella kutsun ZETORIN synttäreille (esiintyjänä Frederik, TOSI harmi etten päässyt). MITÄ MULLE ON TAPAHTUMASSA?!

Image

 

Jotta totuus ei unohtuisi kotonakaan, tuli muistutus omasta muinaisuudesta myös iltasadun äärellä. Olemme nyt kolmisen kuukautta joka ilta lukeneet kirjaa Siri och den hemska grisen (Siiri ja Kamala Possu), ja tänään VIHDOIN hetken harkinnan jälkeen pikkulyyli päätti että vaihdetaan kirjaa. Niinhän se aina menee, että samaa kirjaa luetaan viikkotolkulla, vaikka kirjastossa käytäisiin joka viikkoa ja selkä vääränä kantaisin sieltä kotiin mitä tahansa. Tänään luimme Mats Mus börjar i förskolan, luojan kiitos, koska mä osaan jo Siiri-kirjan ulkoa. (Lapseni on sitä paitsi sangen vaatelias kuuntelija. Hän istuu kuin elokuvaohjaaja sängyllään ja huutaa ohjeita kun luen väärällä tavalla. Esimerkiksi: hän kun on tottunut että yksi tietty kohta luetaan kovaa, nopeasti ja aivan tietyllä äänenpainolla, ei sitä saa lukea muulla tavalla. Kuuluu ponnekas NEJ! Ja sitten hän kertoo miten se pitää sanoa, vaikkei tietenkään osaa ihan kaikkia sanoja tai lausua ärrää.) 

Joka tapauksessa, Mats Musin kotona soi puhelin, ja kun niin tapahtuu, niin kirjassa tietysti lukee RIIIING RIIIING. Tyttö katsoo minua hämmentyneenä. Minulle valkenee, ettei hänelle ole ollenkaan päivänselvää että puhelimen ääni on ring ring. Puhlelimen soidessahan kuuluu joku pianoriffi, hittibiisi tai isänsä tapauksessa kaakattava ääni joka huutaa ”Heeellloooooo, is anybody there?!” Vain MINÄ olen sitä sukupolvea, jolle RINGRING vielä tarkoittaa puhelimen ääntä. Huokaus. 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s