Takana on vauhdikas viikonloppu. Lauantaina oli sekä paloasemapäivä että BUU-klubben-päivä YLE:n Isossa Pajassa, joten pikkuirmelillä oli päivä täynnä actionia. Eilen senaatintorilla oli muumit ja kaupungilla kaikenlaista jouluhappeningia.

Paloasemalla oli kaikkia hienoja paloautoja ja laitteita ja vaikka mitä, mutta hienoin juttu oli mun mielestä tämä. Siinä porstuassa vessan edess oli valonkatkaisija, joista toinen ilmeisesti sammutti valot eteisessä, toinen vainajakylmiössä. Sweet.

En ollut koskaan maistanut paahdettuja kastanjoita, joten pysähdyimme Kolmen Sepän patsaalle ostamaan niitä eilen iltapäivällä (en suosittele, ne maistuvat lähinnä perunalle). Meitä lähestyi iloinen nuorimies, joka ensin antoi Adelelle lahjaksi pienen pehmoleluhylkeen ja meille pienen paketin. Hän toivotti hyvää joulua Tallink Siljalta ja läksi lahjomaan seuraavia vastaantulijoita. Adde ihastui hylkeeseensä niin, että nukkui sen kanssa ja vaati saada sen tänään mukaan päiväkotiin. Meidän pakettimme puolestaan oli tyhjä. TYHJÄ! Kunnes huomasin, että pahvisen rasian voi avata kortiksi, ja kortti oli lahjakortti ruotsinristeilylle. Mitä ihmettä!? Tällaisia lahjoja sai ilmaiseksi kadulla?! (samalla kun MAKSOIN niistä kastanjoista). Hieno päivä.

Lapsi sai tietysti itse päättää mikä hänen hylkeensä nimeksi tulee, joten niin siitä tuli Juntti-Jussi. (Tähän liittyen: Lapseni luulee ettei Juntti tarkoita mitään muuta kuin pojan nimeä, koska yksi BUU-klubbenin juontajista on poika nimeltä Juntti. Mun mielestä on aivan posketonta että joku suostuu olemaan lempinimeltään Juntti ja vielä käyttämään sitä televisiossa. Yritin selittää eilen kolmivuotiaalle että suomeksi ”juntti tarkoittaa vähän sellaista höntsää”, josta Adde vain riemastui enemmän. Ja se on itse asiassa siihen ihan oikea reaktio).

Tänään odotan mielenkiinnolla Keittiökaveria! Olen monta kertaa SUUNNITELLUT että olisipa kätevää jos olisi sellainen ihminen, että suunnittelisi koko viikon ruoat viikonloppuna ja hakisi tai tilaisi sitten yhdellä kertaa kaiken. Säästäisi aikaa ihan hirveästi, ja tulisi aidostikin enemmän vaihtelua ruokailuun. Sitten näin tarhan eteisessä mainoksen.

Keittiökaveri paitsi tuo ne ruoat kotiin MYÖS KEKSII NE SUN PUOLESTA. Tää oli ehkä parempi palvelu kuin mitä kuvittelin että voi olla, koska siihen mun omaan visioon (mikä ei ikinä toteutunut, koska en koskaan saanut aikaiseksi sitä viikon ruokalistaa) kuului se, että tilaa ne sillä Alepan kotiinkuljetuksella, mutta joutuu tietysti itse aina keksimään ne reseptit.

Testimielessä tilasin Keittiökaverin, ja meidän eka kassi tulee tänään. On siis täysin mahdollista, että musta tulee tän viikon jälkeen seesteinen (ei tarvii stressata), tehokas (käytän työmatkat vaikka kirjan lukemiseen enkä ostoslistan tekoon) ja laiha (lisääntynyt vapaa-aika voidaan käyttää lenkkeilyyn) unelmaäiti ja –vaimoke.