Ensinnäkin: I-HA-NA. Tää blogi on niin kaunis. En koodannut sitä itse, koska en osaa, mutta tää on upea. Tältä olisi varmaan tyttäreni huonekin näyttänyt, jos olisin saanut vapaat kädet sisustaa sen. Mutta ei, Mies halusi myös osallistua sisustuspäätökseen, joten se ei ole prinsessaunelma. Ja hyvä niin, en mä halua kasvattaa lapsestani prinsessaa, vaan järkevän ihmisen.

Sitä paitsi prinsessan äitinä oleminen olisi valtavan raskasta. Katsokaa nyt vain mikä kamala spektaakkeli Estellen ja Vickanin ympärillä pyörii.

Ei sitä olisi Suomen kruununprinsessana nimivalintaakaan saanut oikein tehdä itse. Olisi pitänyt ottaa huomioon suvun ja yhteiskunnan ja perinteiden ja Iltalehden näkemykset ja lopulta lapsi olisi ollut Tellervo Marita Signe Alma maanäitien ja oman äitini mukaan. Ja saman tien kun nimen olisi julkistanut, niin olisi ollut joku päivystävä dosentti paikalla kommentoimassa että ”aiai, tuo nimi se nyt aivan karmea on, sehän kuulostaa ihan pubiruusulta”.

Naistenklinikalle olisi sitten täytynyt juoksuttaa vielä pääministeri Katainen, puhemies Heinäluoma ja joku linnanvouti ja tiesmikä kansliapäällikkö presidentin kansliasta toteamaan että lapsukainen todella on olemassa ja vieläpä aikalailla äitinsä näköinen.

Kahdeksan tuntia synnytyksen jälkeen EI saisi makoilla sairaalan sängyssä ilman meikkiä, tukka likaisena syömässä suklaata ja ihmettelemässä kaikessa rauhassa uutta tulokasta. Ehei, silloin pitäisi olla jo edustusvetimet päällä ja matkalla kotiin, näyttäen TÄLTÄ.

Onneksi mun ei tarvitse jakaa prinsessaani valtakunnan kanssa.