Olen tullut siihen ikään, että olen ryhtynyt kirjoittamaan ylös elämänviisauksia. Tai oikeammin, olen tullut siihen ikään, että olen ehtinyt mokata niin monta kertaa eri tavoin, että olen voinut niistä päätellä opetuksia. Kirjan nimeksi voisi tulla Elämänviisasteluja.

Harkitsen siis vakavasti aforismikirjan kirjoittamista. Nämä kaikenmaailman paulocoelhot ja harukimurakamit saavat kyytiä ärsyttävien pseudosyvällisyyksiensä kanssa, kunhan saan yksiin kansiin omat syvälliset ajatukseni ja havaintoni.

Luonnollisesti ihminen havainnoi aika paljon sen hetkisestä elämäntilanteestaan ja ympäristöstään, jonka takia aforismeja ei (vielä!) ole kerääntynyt vaikkapa rauhanneuvottelemisesta, kärsivällisyydestä tai säästeliäästi elämisestä. Sen sijaan niitä on jo jonkun verran ruuhkavuosista.

Niin että enköhän rupea laittelemaan kustantamoille pitchiä menemään!